Harakan lounas

Elokuu hujahti äkkiarvaamatta ja syyskuu raivasi tiensä kalenteriin. Katselin harakoiden touhuja ikkunasta. Ne näyttävät nauttivan kuolleista pihakukista enemmän kuin minä. Jotain ne sieltä kaivavat.. siemeniä ehkä. Ainakin jättävät harvan mustikkasadon rauhaan, joka kurkistelee punertuvien lehvien alta. Omenat eivät tänä vuonna vaivautuneet kaartamaan oksia raskaina maata kohden. Itse asiassa keväällä ei näkynyt yhtäkään kukkaa, joten eipä sitä tule yhtäkään omenaa. Takapihalla köllöttelyn aika on ohi. Lepotuolin pehmuste kostea sateesta ja grilli odottaa varastointia. Syksy on täällä.