Tämä pimeys kietoo itseensä eikä päästä irti.
Valo yrittää tunkeutua harmauden läpi,
mutta synkeys ei irroita otettaan taivaankannesta.
Se rusentaa kirkkaat säteet kouraansa piilottaen ne vatsaansa.
Luonto on hiljaa,
kuin odottaen ihmettä,
kirkasta merkkiä taivaalta herätä uuteen kukoistukseen.
Kerran vielä valo valtaa lakeudet,
mutta ennen sitä,
pimeys tulee iholle.
pimeys tulee iholle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti