Muarin esiesiesiesi-isä tais olla lämäpimän veren kala. Ai mistäköhä mie semmottia tierän? No kato ku muari halluu etelähä joka vuasi. Ei kelepaa Yytterit tai läh rantahat. Etelähä pittää pääst ja mialuite kahresti jos vaap kukkaro antais periksi. Huakaaha tua tyhyjäättänsä aina ku myö matakoilla käyrään. Muari tahatoo jottai posotikortteja ja huulavantehia, jokka muka kehittää se syviä vattalihaksia. Mää vaa sano ettei semottia o olemasakaan. Rahaastusta vaa moiset hulahitkuttimet.
Ja hamosiaki tua osotaa. Mie tahatoisi vaa lötöjätä rannaalla, ku kerra auriinkoa riittäis, ni muari väkiste rahtaa minnuu ymypäri pihhaa. Pittää mennä museoihi kattellemmaan jottai ikivanahaa ruukupalaasta. Kattos peilliin ni säästäsin senki vaivan. Tai minnuun ni ei tarttis juasta antiiki peräsä. Tosi miun peräsä se kerraan juaksi ku vahingosa oti sen pikinit mukkaani hotellille. Oli siinä näky ku muari ravas iliman rihiman kiertämmää alataalla.
Sainpahaa olla loppupäevän rauhasa ku tua möksötti miulle. Tais olla kylä semmone hain sukulaineen se muarin esiesiesiesifisu, ku tua muariki o paha suustasa. Kylä se muari vaa o lämäpimän veren fisu, jo sukulinijoiltansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti