30. marraskuuta 2013

Dinovember

Dinot valtasivat merirosvolaivan... Lankulle ohoi!


Rex harjoittelee miekkailua, vaikka luottaakin enemmän hampaisiinsa.


Masto hallussa.


Äiti kato mitä mä raatelin!!



Dinovember on mielikuvitusta ruokkiva keksintö, jonka taustatekijät löytyvät täältä:

Jouluvalot


Ja valkeus tuli...

Tunnelmointia ja joulunodotusta seuraavan laulun tahdissa:
http://www.youtube.com/watch?v=2s_QgMCW9ks

29. marraskuuta 2013

26. marraskuuta 2013

Perhepotretti


Sain kuvata erään ihanan perheen potretit päivänä taannoisena. Tässä kuvassa tulee mielestäni esille herkkä isän ja lapsen välinen yhteys.

20. marraskuuta 2013

Villieläintaulu


Sain lahjaksi vanhan opetustaulun. Puput tutkivat sitä heti ja ottipa toinen pikavauhdilla koepalankin kulmasta.


Koiruli on hieman epävarma siitä, selaanko lemmikkieläinkatalogia ja onko jokin kyseisistä otuksista muuttamassa reviirille.

19. marraskuuta 2013

Lehemäpoollo

Mie muarille erräänä päevänä huastelin, jotta kattottas tuata poolloa. Se ei lämminnynnä irealle, ku ois pitänynnä muka ruakaa laittaman ja lehemät lypsämän. Kylähä nua ny se aikkaa päräjää, jotta kattottaa ku aikuiset miähet riuhtooppi mailoila ja yrittääp saara palloa paekasta toisseen. Miun kuulemma pittäis lopettaa tua uruheilun tapittamine ja tehrä jottai muuta elämälläin.

Noh, mie päätin josko Rami ja Reino tullois miun kanssa pellaamaan lehemäpoolloa. Mie otin talikon, Rami lapion ja Reino lekan. Elä sie ny muari huutelo sieltä mittää. Mie lypysin lehemät heti ku ottelu ol loppunu. Alakuun oli hiukka vaikeuksia yrittää kavuta Mansikin selekään, ku ei sille mikkään satula isitu. Ja ämmänjatke tuppasi kaattumaan ja Reino sen mukaana.

Pari keretaa ku olotii yritetty, ni Mielikki tul ammummaa Ramin korovaa. Tuaha säekähti iha tolokuttomasti ja liukastu lehemän lantahan hualimattomuuttaan. Kylä myö naurettii, siis Reino ja mie ja varamaa lehemäkki. Mie väetän, että nua nauraa meitin ihimisten juttuja harava se päevä. Myö ei vaa kuulla sitä. Voipi tiätenkin olla, ett joku kaunis päevä joku tiäremiäs keksii semmotten vekottimen, joka kääntääp kaikkien elukoitteen aatteet suamelle. Siinäpähä sitten käkättäävät, lehemät siis. Ja oraavat ja siillit ja varasinki variikset, mokoomat hurulinnut. Mie en o kosokaan nähny elukoiren liukastuvan ommaan jätökseensä. Ei kait ku koko luamakunuta siittä reppeis.

Mitä tulloo meitin lehemäpoolloon ni ei siittä mittään tullu. Siirrelttiin vähä nurumikkoa sitte paekasta toisseen, ku hutkittii kokareita kasavimaan suuntaha. Muari tykkäs hyvvää, ku rehut sai vähäse ravinttoo.

15. marraskuuta 2013

Peltirasiat

Minttupastilleja houkuttelevissa peltirasioissa. Uusiokäyttöä niille löytyy vitamiinibokseina.

13. marraskuuta 2013

Mur

Olen aloittanut joululahjojen hankkimisen ajoissa. Tässä fiilikset, kun kuulee toistamiseen, että joku on hankkinut itselleen samaisen lahjan, kuin itsellä oli käärittynä toisen konttiin:


Mur!

10. marraskuuta 2013

Isänpäivän herkkuja

Leivoin lime-sitruunakakkua valkosuklaakuorrutteella ja appelsiininokareilla.



Tein myös marjatartaletteja.


Iltapalaa itselle. 

9. marraskuuta 2013

Pupushet



Aamuloikalla on mukava metsästää johtoja ja pureskella pahvilaatikon kulmaa.

8. marraskuuta 2013

7. marraskuuta 2013

Pahus

Pahus! Hurtan harrastustoimintaa haittaa valvovan silmäparin saapuminen paikalle.


6. marraskuuta 2013

Myyrmäkihallin kirpputori



Kävin ensimmäistä kertaa Myyrmäen urheiluhallissa kirpputorilla. Se on vielä perinteinen kirpputori, jossa myyjät ovat itse pöytien takana ja kertovat hinnan, josta on myös mahdollista neuvotella. 

Vaikka menin päivän päätteeksi, ei hallissa ollut kuuma. Ilmankierto oli varmistettu avaamalla kaikki ovet. Lisäksi käytävillä mahtui kulkemaan, sillä ne oli jätetty leveiksi. Keskellä hallia oli 'valtaväylä', josta näki rivien kirjaimet. Helpompi löytää eksynyt kaveri ihmisjoukosta, kun voi kertoa sijaitsevansa vaikkapa J:n puolivälissä. Mukaan tarttui muutama hyvälaatuinen vaate edulliseen hintaan.

5. marraskuuta 2013

Vesipisaroista

Vesipisarat saavat monet asiat näyttämään kauniimmilta kuin ne jo valmiiksi ovat. Tosin tämä ei päde ruohonleikkurin laturiin...


4. marraskuuta 2013

Kukkakorttiteoria

Mikä siinä on kun täyttää vuosia ja pöytä täyttyy kukkakorteista? Teininä sai kortteja, jossa luki: 'Vanhalle luuskalle', 'Onnea käppänälle!', 'Varo etteivät luusi hajoa...' ja kaiken maailman karvinenavaaruuspuvussataustallavähäpukeinenmies- viritelmiä.

Ja nyt? Iän karttuessa kukkakortit valtaavat alaa. Ne eivät vielä ole enemmistö saatika sataprosenttinen todellisuus, mutta orastava alku on jo nähtävillä. Löytyisiköhän kukkakorttien määrälle suhteessa ikävuosiin jonkinmoinen matemaattinen kaava? Kuten: Ikävuosien neliö on yhtä kuin kukkakorttien yhteenlaskettu sivujen pituus potenssiin kaksi.

Toisaalta, kuka kehtaisi kirjoittaa 70-vuotiaan korttiin 'Ikälopulle harakalle'? Tarkoittaako ikäpilailujen loppuminen sitä, että on oikeasti vanha? Varmaa on, että mitä enemmän vuosia karttuu sen suurempi todennäköisyys on saada ah niin turvallisia kukkakortteja. Vai oletteko nähneet kirahvikortteja 60-vuotiaitten lahjapöydillä?