Mikä siinä on kun täyttää vuosia ja pöytä täyttyy kukkakorteista? Teininä sai kortteja, jossa luki: 'Vanhalle luuskalle', 'Onnea käppänälle!', 'Varo etteivät luusi hajoa...' ja kaiken maailman karvinenavaaruuspuvussataustallavähäpukeinenmies- viritelmiä.
Ja nyt? Iän karttuessa kukkakortit valtaavat alaa. Ne eivät vielä ole enemmistö saatika sataprosenttinen todellisuus, mutta orastava alku on jo nähtävillä. Löytyisiköhän kukkakorttien määrälle suhteessa ikävuosiin jonkinmoinen matemaattinen kaava? Kuten: Ikävuosien neliö on yhtä kuin kukkakorttien yhteenlaskettu sivujen pituus potenssiin kaksi.
Toisaalta, kuka kehtaisi kirjoittaa 70-vuotiaan korttiin 'Ikälopulle harakalle'? Tarkoittaako ikäpilailujen loppuminen sitä, että on oikeasti vanha? Varmaa on, että mitä enemmän vuosia karttuu sen suurempi todennäköisyys on saada ah niin turvallisia kukkakortteja. Vai oletteko nähneet kirahvikortteja 60-vuotiaitten lahjapöydillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti