Olen helteillä käynyt lähes jokaisena päivänä koirulin kanssa rannalla. Pieni ei oikein ole vielä hiffannut, miten rannalta pääsee uimaan veteen. Kun on kolme tassua pohjassa ja yksi paddlaa niin väkisinkin siinä koira hämmentyy. Ja jos erehdyn menemään liian pitkälle rannasta maanitellakseni hurttasen uimaan, jää koiruli rannalle ruikuttamaan. Kirjaimellisesti.
Siispä olen ratkaissut ongelmat kantamalla palleron veteen, josta se sitten ui rantaan. Viilentää kumpaakin osapuolta. Selvästi tuo paddlaaminen tulee pumpalta selkärangasta, sillä aina sylissä veden päälle joutuessaan se alkaa jo valmiiksi uimaan etukäpälillänsä.
Rannalla vihreän joen...
Ensimmäistä kertaa matkalla hiekkakuopalle. Taisi mennä vähän kiertoreittiä, mutta hurtalla oli hauskaa. Se nuuhki sivupolkujen alut ja kysyi aina luvan saako lähteä pidemmälle tutkimaan. Lopulta hiekkikseltä kantautuvat äänet johdattivat suunnistustaidottomat perille.
Vihdoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti