Mie oon miättinny, että ihimiset ja käräpäset o sammaa sukkuu tai aineski sammaa kehityslinijjaa. Kummakki mennee valloo kohren. Ans olla jos jätään uksen apposelleen ni äkkiäkös siältä hyäkkää laumma käräpäsiä sissään. Tai kattoopas lamappua, ni kylä siel vaa maar o jos jonki soroti pörriäistä. Ja immeiseet nua pahimppia ovat. Nääs ku kaik tuppaa menneen valloo kohren lopusa. Ei siis mikkää tylysän takapajula seurraintalon koktailitillaisuus, jossa mie etsiyryn hämärästä huaneesta valloon jottain nähräkseni. Pääasiaallisesti, että mitä murukinnaa mie oon suuhuni laettamasa. Eikä mikkää jetsettie blingelon loisttoon hakkeutuminen, vaan iha vaa ny haastan siittä viikatemiähe valosta. Se ku kuttuu ni se o mennoo sitte.
Kahresta asiaasta mie oon varama: siitä, et mie synnyin ja siitä, et mie heitä lusiikan nurukkaan joku päevä. Tai voisha sitä muarin kiusaksi olla heittämäti. Ha. Ja jokku sitte tiätty väettää, ett mie oisi erellisesä elämäsä ollu joku sittisontiaane. Emmie semmoone oo ollunna vaa joku ammeeba. Ja meiti lemmu tullee olemmaan joku porho. Kyllä sillä vaa o ni viisas katse, että rahhaa se tekkee seurraavasa elämäsä. Muari sittennii... En tierä minkähä rikookse mie oon ammeebana teheny, että tua muari tuaho tuli. Elä sie siälä huutelo, että jos olisit tiänny vallaana ollessas, että mie oon siun tuleva miähes, ni oisit miut syäny.
Jos miusta tulleeki seuraavasa elämäsä hehehkulamppu. Sitte mie verän niitä onnettommii käräpässii pualeeni ja nua kärätsää mennesänsä. Oonkoha se nii, et viikatemiähenki valo polottaa ja sitte sitä vaa lakkaapi oleemasta. Puuf vaa ja minnuu ei olee. Tai jos oikkeen alahasesti ellää, ni pääseköhä sitä sitte viikatemiähe tilaalle. Mutta miinne sitte se viikatemiäs mennöö ku tyättömäks joutuupi? Jospas mie yriitän tunukea sille paekalle, ni eipähä luut kolise kirstusa aikoihi, ku viikateukko pelekää paekkansa pualesta. Ha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti