Voimanjakoa

Mihin tämä pimeys oikein imee ihmisen voimat? Jemmaako se ne jonnekin planeetan valoisammalle puolelle? Lähettää rahtina Honolululle päivänpaisteen kera ja laittaa saatesanoiksi vielä, että 'Nauttikaa toimeliaisuudesta, terveisin: Pimeys!' Siellä ne peijoonit sitten paistattelevat auringossa minun voimieni kanssa, jotta jaksavat kääntää kylkeä. Joku onnellinen on vielä saanut osan Stubbin voimista (kyllä tämän pimeyden on pakko hänenkin voimilleen käydä edes vähän..) ja yhdistäen sen ja omani, jaksaa lepsu turisti juuri ja juuri hilata palaneen ahterinsa jäätelökioskille. Että ole hyvä vaan sinä laiska turisti, sait pimeydeltä osan voimistani. 

Osa on varmaan jaettu jollekin yliaktiiviselle kalaparvelle Tyynellämerellä, joka toikkaroi typeränä ympyrää. Minun täällä kuuluisi toikkaroida tai jos ei nyt toikkaroida, niin ainakin pitää silmät auki suurimman osan päivästä! Mutta ei, kalat ne vaan pyörivät vedessä ja turisti rannalla, kuin hylje. Kaiken kukkuraksi pimeys ei tyydy viemään voimiani vain kerran, vaan ähäkutteilee koko pitkän talven. Välillä se päästää auringon säkistä muistuttamaan meille kuolevaisille, miten asiat voisivat olla ja miten ne ovat vaikkapa siellä kirotulla Honolululla.