Kuulin sokeilla olevan nykyään myös opasponeja. Sellaisia miniatyyriversioita tietenkin, sillä opashevosen lannan siivoaminen lattialta olisikin työläämpi juttu. Miettikääpä minne sen hevosen saisi sijoitettua. Kuraisen lenkin jälkeen pitäisi pestä kaviot ennen kuin opashevonen pääsisi omistajansa viereen sänkyyn nukkumaan. Opashevosen omistajalle valtio maksaisi hevosasumislisää, sillä kartanon ylläpitokulut ovat aavistuksen suuremmat, kuin yksiön vaatehuoneella. Paitsi voihan sen pollen sinne vaatehuoneeseenkin sijoittaa kunhan miettii mihin ne kuteet sitten mahtuvat. Kuinkahan lie hevonen opetetaan sisäsiistiksi? Siksi kerrostalossa ehdoton olisi tietenkin lantaputki yläkerrasta pihan kukkapenkkiin. Ei käy kateeksi talonmiestä putken tukkeutuessa.
Miettikääpä hetki miten miniponit sopisivat muihinkin koirien tehtäviin. Otetaan esimerkiksi huumekoira, jonka luonnollinen jatko on huumeponi. Siellä se harja hulmuten hypähtelisi matkatavarahihnalla ja hirnahtelisi epäilyttävien kapsäkkien kohdalla kouluttajalleen. Palkinnoksi löydöistä se saisi porkkanan. Lentokentällä miniponista olisi myös se etu, että väsynyt kouluttaja voisi valjastaa sen kärryjen eteen liikkuakseen paikasta toiseen.
Entä sitten siat? Onhan olemassa tryffelisikoja, joten miksei huumesikojakin. Tosin possujen kanssa ongelmaksi muodostuisi se, että ne syövät mitä vain. Auta armias sitä maripäissään olevien sikojen laumaa, kun kouluttaja ei ehtisi väliin. Possujen näköharhafiestat pakottaisivat ne sairaslomalle, joten koirat saisivat takaisin vanhan työpaikkansa. Ja mihin ne ponit katosivat...? Lentokenttäyhtiön maksaessa itsensä kipeäksi kavion alla rikkoutuneista matkatavaroista, ponit saisivat kenkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti