Uudenvuodenlupaus

Lupaan tehdä jotain, jota en ole aikaisemmin tehnyt. En tiedä vielä mitä, mutta kerron sitten, kun asia valkenee.

http://en.wikipedia.org/wiki/Fireworks
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilotulitus

Lainataan BBC:n materiaalia:
http://www.youtube.com/watch?v=Xy_9bx6U8_0

Pimeys tulee iholle

Tämä pimeys kietoo itseensä eikä päästä irti.

Valo yrittää tunkeutua harmauden läpi,

mutta synkeys ei irroita otettaan taivaankannesta.

Se rusentaa kirkkaat säteet kouraansa piilottaen ne vatsaansa.

Luonto on hiljaa,

kuin odottaen ihmettä,

kirkasta merkkiä taivaalta herätä uuteen kukoistukseen.

Kerran vielä valo valtaa lakeudet,

mutta ennen sitä,
pimeys tulee iholle.

Talven ihmemaa

Huolimatta vallitsevasta suojasäästä, lumi jaksaa toistaiseksi säilyttää valta-asemansa maassa. Tässä jälkimakustelua muutaman päivän takaisista lumisomisteista lyhdyn päällä... Ja ehkä vähän ympärilläkin.

Joululahja-arvuuttelun vastaukset

1. Lego-säilytysrasia

2. Rannekoru

4. Pantteritoppi

Numero kolme on hajuvesi josta en saanut napattua kuvaa.

Joululahjojen avaaminen on uuvuttavaa...

Valoisaa joulua!

Kotkot 9

Tähtisilmä...

Wannabe joulukuusi.

Kotkot 8

Sukkahousujen salaliitto

Sukkahousut ovat selkeästi liittoutuneet keskenään niiden käyttäjiä vastaan. Ensinnäkään onko olemassa yksiäkään sukkahousuja jotka eivät valuisi? Vaikka repisi suuosan kainaloihin, niittaisi ne kiinni käsivarsiin ja olisi tyytyväinen hetkelliseen paikalla pysymiseen niin jossain vaiheessa sukkahousut alkavat valua. Ne oikein odottavat sellaista hetkeä, jolloin seisoo isossa väkijoukossa tai joutuu olemaan samassa paikassa monta tuntia ilman mahdollisuutta käydä vessassa ja pidim, haarakiila valuu uhkaavasti kohti polvia. Siinä sitten yrittää epätoivoisesti kiemurrella, etteivät sukkahousut pujahtaisi pois jalasta.

Tosin siihen ne eivät ryhdy ilman hajoamista. Jotta nöyryytys olisi mahdollisimman suuri, sukkahousut hilaavat itsensä ensin nilkkoihin. Tämän jälkeen kun yrittää saada niitä pois vaivihkaa, ne repeävät. Reikiintyminen on muutenkin sukkahousujen suosikki puuhaa. Kaikki alkaa pienestä hipaisusta. Jos uskaltaa sukkahousuja jalkaan pujottaessaan koskea niihin, ne hajoavat.

Pitäisi keksiä jokin laite, joka taikoo sukkahousut ylle ja pois, suoraan pakkauksesta. Ja nimenomaan taikoo, sillä ilman jonkin sortin taikuutta ei ole olemassa ehjänä päälle solahtavia sukkahousuja. Tai jos sellaisen loitsun keksii niin samaan loitsuun pitää ujuttaa myös sellainen lause, etteivät seitin ohuet sukat hajoa päällä.

Jos vain ajatteleekin reikää, sukkahousut vastaanottavat ajatuksen ja luovat itseensä sellaisen. Siitä purkautuminen sitten lähtee ja ennen kuin huomaakaan jaloissa roikkuu kasa lankaa ja jotain, jota on muinoin voinut kutsua sukkahousuiksi. Paras tapa tietenkin kapinoida sukkahousuja vastaan on olla käyttämättä niitä. Näin ne kuolevat sukupuuttoon. Toisaalta jos ne on pakko hilata jalkaansa, kannattaa avuksi ottaa liima. Näin saa sopivasti ikisukat, jotka eivät poistu jalasta kuin liottimella.

Jouluikkuna

Sisäikkuna komppaa ulkona olevia lumimassoja muutamalla lumihiutaleella. Pientä ekstraa huurusta, joka karkasi pesuhuoneesta. Jos joku haluaa luoda huurteen pysyväisemmin, niin kannattaa hankkia sitä spraypullossa kaupasta.

Tonttulakki pullolle

Lahjaksi saamani ihanan söpö turhake. Jouluun on vielä aikaa ja aattona korkattava pullo kaipasi jotain hauskaa ylleen. Toisilla se on ompelutaito ja näpräys hallussa. Kiitos tonttulakista!

Taikin myyjäisten löytöjä

Tipukortteja vino pino ja pari gootimpaa yksilöä.

Iloista joulua!

Ja mahtavaa Uutta Vuotta 2013!

Kärpässienipanta

Innostuin askartelemaan sienipannan. Kieritin rempsakasti joulukoristeiksi tarkoitetut Amanita muscariat vaatimattoman hiuspannan ympärille ja voilá, pikkujoulujen puheenaihe oli syntynyt.

Kirppuarvioita: Malmin Fida

Malmille on äskettäin avattu uusi Fidan kirpputori. Myymälän yleisilme oli siisti, joskin hieman kylmä. Tämä voi tietenkin johtua siitä, että myymälän sisustus on vasta muodostumassa, kun taas monilla muilla Fidan kirpputoireilla seinät ovat maalatut tai täynnä hyllyjä. Lisäksi harvinaisen korkea katto loi oman hallimaisen tunnelmansa.

Kausituotteet olivat sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä helposti poimittavissa ja vaatteet oli merkattu selvästi kyltein. Rekkien välissä mahtui kulkemaan melkein kuin kävelyteillä. Huivit oli sijoitettu viisaasti klipsuihin, jottei asiakkaan aika tuhraudu toisiinsa takertuneiden huivien selvittelemiseen. Tarjonnan näki yhdellä silmäyksellä, joten mukaani tarttui kaksikin huivia. Plussaa avarasta sisäänkäynnistä ja erinomaisen mahtavista ja ammattimaisista mainoskuvista.

Tuomaan markkinat

Kipaisin Helsingin keskustassa ja ilokseni siellä oli alkanut Tuomaan markkinat. Senaatintorilla oli rivissä kojuja, joista löysin muutaman joululahjan ja hiukopalaksi bratwurstin. Yllättävän paljon ihmisiä liikkui keskellä päivää kirpsakassa talvisäässä.

Bullia

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi pitkästä aikaa pullia. Valmiit tuotokset saivat ruskeahkon pinnan. Liekö osasyynä kanelin liikakäyttö vaiko pellin sijoittaminen liian lähelle vastuksia...

Joululahjoja

Aatto tulee varkain kaiken tohinan keskellä, joten päätin ennakoida ja paketoida osan lahjoista jo nyt. Lopuksi jaottelen paketit eri paperipusseihin, joista jokaiseen kirjoitan päälle, mihin osoitteeseen kukin pussi on matkalla.

Osan lahjoista hankin antiikkiliikkeestä ja kirppareilta. Osan taas perinteisemmin uutena joko kaupassa itse vieraillen tai nettisivustoja pläräten.

Joulufiilistelyä Helsingin keskustassa

Enemmän valoa kaamokseen! Tuikkuja, lyhtyjä, köynnöksiä, silmälappulamppuja...

Työpaikkojen loisteputkivalot pitäisi korvata auringon valoa jäljittelevillä lampuilla niin useampi selviäisi pimeydestä järjissään.

Taikin joulumyyjäiset

Olin menossa kyseisiin joulumyyjäisiin jo perjantaina. Lumimyrsky päätti toisin. Harkitsin tosin pariinkin otteeseen kotoa lähtemistä, sillä myyjäisissä olisi ollut mukavan väljää vaakalumen tuprutessa kasvoille ja mahdollisesti karkoittaessa muut asiakkaat.

Myyjäisten tunnelmaa käytävän alussa.

Tarjolla oli mm. koruja, litografioita, lompakoita, lasia, kortteja ja maalauksia. Jonossa eteneminen oli välillä hidasta, mutta ainakin ehti tarkastelemaan pöytien antimia rauhassa. Joidenkin äärelle piti suorastaan raivata tiensä.

Muarin tekenine kerraasto

Mie en kylä tiiä ny yhtään mittään mitä sitä pukisi piällensä. Olin lährössä sivakoimmaan ku muari toppuutteli, ettei tuallasisa vetimisä männä mihinkkään. Oliha miulla ukkivainnaan kalasarit ja rusukea neule, mutta eivät nua kelevanneet. Niisä ois ollunna ilimastointireijätki iha omasta takkaa. Akka sanoo, että oraavatki naurraa miulle. Naurakeet poies vaa. Ku kualevat räkätykseesä ni mie tee niist turuki.

En mie sitä muarille anna. Se käyttääpi jottai tekenisiä kerraastoja ulukona kohokatessaan. Ne päästääp hikkee mukaamas lävitte ja lämmittää sammaan aikaan. Pah. Kylä tekenine kerraasto o parree semmonen, josa o vasara mukana. Se se o torelline tekenine kerraasto. Näilä nykyajaan nuarilla se varamaan tarakottaa, että niilä o tiatokone pökösyisä. Siis joka pöksysä, ja ne mittaapi niitte elintoimintoja ettei vaa kualema pääse yllättääs. Mut kah jos törömäät puuhu sivakoiressa. Siihe ei palajo semmottet humupuukihousut auta. Kaiketi nua ei siksi hiihräkkään ennää, ku ne pelekää kualemmaa.

Ny se muari raakkuupi, että ois pitänynnä olla viälä vanttuutki. Raavas miäs ei semmottista perusta. Kylä se vaariki oli tukkimettällä kesät talavet iliman mittään räpyttimmiä. Käret siinä karaistuupi ja miel, ku ei ruveta turuhia rukkassia sovittelomaan soromihi. Mie lährenki mettään alaasti ni ei tulo sanoomista ennää asustuksesta. Simpautan lauran pätäkät jalakoihi ja risuista saapi erinomaaset sauvat. Siin ei voitelusta kitistä ku mennää mäkkee alas sutujakasti.

Koiramamba ja ensilumi

Koru

Valmiina jouluun perinteisin värein.

Kaupungin yö saaresta

Harmaan syleilyssä

Koirulin pusutus

Talvivaaralainen neuvotteluperiaate

Jos kusen naapurin kaivoon ja hän suuttuu minulle juomavetensä pilaamisesta, mitä teen? Vastaan hänelle tietenkin, että puhdistan kaivon veden heti, kun saan luvan hakata polttopuita hänen tontiltaan ja kaivaa kukat penkeistä omalle pihalleni. Jos tämä ei onnistu, naapuri saa juoda kusisen vetensä. Saadessani luvan hakkuisiin ja kukkien ryöstöön ilmoitan, etten aiokaan asentaa puhdistusjärjestelmää hänen kaivoonsa, koska tarvitsenkin sitä itse saunaveden puhdistamiseen lätäköstä. Mutta ehkä muutaman vuoden päästä, jos lätäköt kuivuvat pihaltani, saa naapuri puhtaan juomavetensä. Sillä välin aion edelleenkin kusta hänen kaivoonsa. Vai miten se oikeudentajun mukaan taas menikään?


http://suomenluonto.blogit.fi/tag/jatevesipaastot/
http://suomenluonto.blogit.fi/tag/talvivaara/
http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2012/Sivut/KainuunELY-keskusedellyttaaTalvivaaraltalisaselvityksiaennentuotannonkaynnistamista.aspx

Talvivaaralainen terveysvesi

Nyt kaupoissa uusi terveysjuoma

suoraan Talvivaaran kaivokselta: 

Rautaa, mangaania ja magnesiumia 

sisältävä vesi. Juo itsesi terveeksi! 

Sisältää myös alumiinia (ei enää koskaan 

hikoiluongelmaa), arseenia (ei 

hyönteisiä inisemässä lähettyvillä), 

uraania (ei röntgeniä, näet luusi 

ilmankin) ja kadmiumia (ei korroosiota, 

lillu kylvyssä niin kauan kuin haluat).

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/11/14/talvivaaran-lahivesien-kaloja-ei-suositella-syotavaksi/201242017/170

Talvivaaran farssi

Öljy-yhtiö BP on saamassa Yhdysvaltain historian suurimmat sakot vuonna 2010 sattuneesta öljyturmasta. Mietinkin tässä päivänä muutamana onko asia jo haudattu hiljaisuudessa vai joutuuko BP korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Voiko luonnolle aiheutetttuja tuhoja yleensäkään määritellä rahalla? Kuutio saastunutta merta: 1000000 euroa. Yksi lokki: 100 euroa, koska ne ovat muutenkin rasittavia lintuja. Kala, no kuka niitä nyt yksistään laskee, laitetaan könttäsummana vaikka 20000000 euroa. Ongelmaksi vain muodostuu, ettei saastunut alue rajaudu tiettyyn kuutioon, jonka voisi nostaa pois merestä niin kuin Tohtori sykerössä. Öljy leviää laajalle alueelle, jossa se vaikuttaa kaikkiin siitä riippuvaisiin eliöihin.

Entä millaisia sopimuksia kaivosyhtiöiden kanssa tehdään? Otettiinko Suomessa mallia muiden kaivosten ongelmista, jotta ne voitaisiin täällä korjata? Vaadittiinko sitä ylipäänsä kaivostoimintaa tänne perustavalta yritykseltä ollenkaan? Vai heiluttelivatko kaivoksen omistajat osakkeita päättäjien nenän edessä niin tiuhaan, etteivät ilmenneet ongelmat näkyneet rahanivaskan takaa? 'Halkeama altaassa, tuolle pitäisi tehdä jotain... Kato tonnin seteli!! Mikä se asia olikaan jota äsken ajattelin?' 

Entä miten on ennakoinnin laita? Toivottavasti kaivauslupasopimuksessa on edes huomioitu saastumisen mahdollisuus. Entä edes pykälä, jossa yhtiö sitoutuu jynssäämään hammasharjalla jokaisen saastuneen kalan ja kuntouttamaan kuolleet kasvit? Toivottavasti kaivoksen palkkalistoilla olisi joku, joka osaisi kemiaa ja keksisi valon nopeudella aineen, johon nikkelin atomit sitoutuisivat. Syntyvän ainekombinaation pitäisi tietenkin olla myrkytön, jotta sen voisi jättää jokiin lillumaan. Vaikka kaivos loikin saapuessaan työpaikkoja, sitä voisi nyt kiittää myös uusista työpaikoista luonnonsuojelun saralla. Jonkunhan ne tuhot on korjattava, kun kaivoksen omistajat eivät rahassa pulikoimiseltaan ehdi.


http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/11/14/talvivaara-pomo-jatkamme-jos-ymparistolupa-pysyy-jarjellisella-tasolla/201242022/170
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/11/14/talvivaaran-nikkelin-tuotanto-karsii-vuodosta/201242020/170
http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_kotimaaulkomaat&feed:c=is_kotimaaulkomaat&feed:i=1288516648547&uutiset_page=0

Tutustu aiheeseen myös: http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/Ongelmat/Musta-jaa---Venajan-oljykatastrofi/

Joululahjahommailua

Olen hankkinut jo osan joululahjoista. Ensimmäisen löysin syyskuussa. Jonain vuonna olen hankkinut seuraavan joulun ensimmäisen lahjan jo helmikuussa. Tänä vuonna olen ostanut osan käärepaperien saloista kirppareilta ja osan tilannut nettikaupasta. Laitan kuvia löydöistäni vasta joulun jälkeen, etteivät yllätykset mene pilalle. Tässä kuitenkin muutama vihje, jos joku haluaa paketin helisyttämisen iloa:

1. Tämä lahja on keltainen, suht pyöreä ja hymyilee sinulle.

2. Kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa, mutta tämä lahja sopisi vaikka kuninkaalliselle.

3. Haisuli on sopiva lempinimi sille, joka käyttää tätä lahjaa liikaa.

4. Tämä lahja matkii eläintä.

Olet minun auringonnousu

Isänpäiväkakku

Karpalo-valkosuklaakakku: Välissä rahkakerma seosta karpalososeella ja tukevoitettuna vaniljakreemillä. Lisänä sulaa valkosuklaata. Päällä valkosuklaakermaa, jossa on seassa maitorahkaa.

Päällinen jäi pursotusongelmien takia kotikutoiseksi, mutta maku oli sitäkin parempi. Jopa hyytelöinti onnistui, vaikka säädin sen kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tiesittekö muuten, että punainen on muinoin ollut poikien ja sininen tyttöjen väri? Kakun värimaailma kunnioittaa tätä perinnettä. Vain vaaleanpunainen strösseli puuttuu.

Nenäpäivä Kotkot

Koirulin luutanssi

Sain tietää tällaisten koiranherkkujen olemassaolosta vasta, kun hauvavauvamme sai postista paketin ystäväkoiruleilta. Söpöjen luiden kunniaksi seuraavassa luutanssi:

 

Ja paketin koko sisältö:

Etätyö

Moni hehkuttaa etätöiden mahdollisuuksista ja positiivisista ominaisuuksista. Mitä jos talonmiehen hommat siirrettäisiin nettiin? Sieltä asukas voisi raksia ruutuun tarvitsevansa apua tukkeutuneen pöntön suhteen ja ilmoittaa ruohikolle kaatuneesta puusta. Sitten huoltoyhtiö kuittaisi ilmoitukset, vastaisi netissä liuottaneensa tukoksen ja sahanneensa pinon polttopuita. Kaikki tapahtuisi muutamalla hiiren klikkauksella talonmiehen kotisohvalta.

Tai miettikääpä kahvilaa. Asiakas saisi lampsia pitkin linjastoa, mutta puhuisikin Skypen kautta kahvilan työntekijöille. Muutama näppäimen lyönti ja kahvi olisi lähetetty mukavasti omalta takapihalta aurinkotuolista asiakkaalle juotavaksi. Sämpylän nämä työntekijät tekisivät kotona ja siirtäisivät sen sähköpostin välityksellä kassalle, jossa asiakas sitten maksaisi verkkopankkitunnuksilla suoraan omistajalle.

Kaikista paras paikka etätöille olisi tietenkin sairaala. Netti olisi kytketty lääkeannostelijoihin, jotka pumppaisivat piikkiä suoneen hoitajan napsauttaessa enteriä. Leikkaukset toimisivat yhtä tarkasti, kuin lähitöissäkin. Kirurgin tarvitessa suurempaa näkökulmaa, hänen pitäisi painaa control + ja hienotyöskentely helpottuisi. Eutanasiat hoituisivat koodilla control+alt+delete. Kuka vielä väittää ettei etätyö olisi toimiva vaihtoehto?

Pyhäinpäivä

Koirulin haukotus

Citykettu

Näin tänään ketun. Se hiippaili itsekseen puiden takana pimeässä yrittäen väistellä valokeilaa. Ohi polkeva pyöräilijä pysähtyi, kääntyi ympäri ja lähti seuraamaan repolaista. Sillä ei ollut kiire mihinkään. Tottuneena kaupunkikulkijana se lönkötteli asfaltille ja luikahti alikulusta katseiden ulottumattomiin. Synkkä päivä on luultavasti ollut sille otollista aikaa etsiä ruokaa ja tutkia maastoa kaikessa rauhassa.

Mistä näitä kenkiä oikein tulee?

Kun punaiset saapikkaat eivät riitä...

Syksyn sinisiin iltoihin.

Hemppis talviunilla

Hemppis oli pahalla tuulella. Se potkaisi nojatuolia, levitti roskat lattialle ja karjui sen kuonolle istahtaneelle kärpäselle. 'Minä en ole saanut syödä yhtäkään turistia pitkään aikaan'. 'Montako turistia sitten söit asuessasi viemärissä?', ihmettelin. 'En yhtäkään, mutta minä haluan raadella jotakin'. Naurahdin pullevan krokotiilin kiukkuamiselle ja otin sen syliin paijaten sen kurttuista otsaa: 'Käy ulkona raatelemassa muutama lehti niin tulet paremmalle tuulelle'. Hemppis oli pyörimässä ulko-ovelle, kun se yhtäkkiä kääntyi ympäri ja haki leikkiharavan mukaansa. 'Minä menen nukkumaan niin kuin siilit. Jospa paha tuuli menisi sillä ohitse ennen kevättä'.

Ensin Hemppis yritti haravoida itseään suurempaa lehtikasaa kokoon. Se turhautui jo muutaman minuutin jälkeen ja ärjäisi. Lähellä olevat pikkulinnut lehahtivat pakoon, kun pyöreä krokotiili kieri hermostuneena ympäri tietä. Yhtäkkiä se törmäsi ryteikköön. 'Minä teen pahantuulennokosten sängyn tuohon', Hemppis tuhahti. Se asetteli itsensä mukavasti risujen päälle. Kuonollensa se sommitteli lehtiä lämmikkeeksi. Yhtäkkiä tuulenpuuska tempaisi lehdet krokotiilin pään päältä ja alkoi tuivertamaan sen korvissa. 'Täällähän jäätyy', se hytisi itsekseen. 'Kotona on sentään lämmintä kiukutella. Eikä tästä takuulla kulje yhtäkään turistia ohitse ennen kevättä'.

-

Kotimatkalla Hemppis keräsi lehtiä mukaansa. Se levitti ne kaikki olohuoneen lattialle. Sitten pulleva ystäväni rymisti keittiöön, teki itselleen teetä ja otti hieman evästä mukaansa. 'Täällä on paras paikka kiukku-unille. Ei tee mieli enää raadella ketään, kun saan hajottaa pähkinöitä'. Otin tyynyni ja laitoin lehtikasaan pitkäkseni krokotiilin viereen. 'Onneksi en ole turisti vaan ystäväsi. Nukutaan nyt talviunet niin jaksetaan taas huomenna hymyillä'. Hemppis tuhahti, mutta silmäkulmastani näin sen hännän heiluvan tyytyväisyydestä.

Ränsistynyttä kauneutta

Syksy ja talvi yllättivät autoilijan...

Ehdottomasti kielletty on enemmän kielletty kuin kielletty. Voiko kielletystä siis joustaa?