Kuka olis uskonunna, että pinkiponki olis nii kouukuttava laji. Mie kattelihi silimät sikkarasa sitä menoa. Välistä miätin onko niilä eres palloa siinä touhusa mukana vai soittaakoha joku siälä vanahalta kaseettinauhurililta sitä pinkiponkiääntä. Ku eihän kukkaan täysjäräkine tommotten pallosen peräsä pysy. Kylä niilä vaan maar varmaan o semmone äänitehoste ja kilipailijat nuo huitoopi ilimaa. Aineki mie huitosi ku ei palloa näkysi missää.
Pittäis laila kieltää tommonen riahumine. Olis turuvallisempaa ku nuo vaa huruuttelis sitä palloasa. Hurrutihurruti vaa pitikin pöyrän pinitaa. Tai laattiala, mut mie oon sitä miältä, että se ei olisinna kovi eregonoomista. Kävis piakkoi selekää jummaamaan. Sittehä sitä ei vasta näkisikkää ku salamoita ku se selekä aiheuttas semmottet kipunat.
Muaria pittäis pyytää rapsuttelloon pinkiponkisankaria. Siittähän tuliiski vallan maiinio uruheiluhiaroja. Kattos ku o akalla voimmaa jolla mällätä. Kylä mulla tiätty o enemmä, mutta kylä se vaa passais semmottii hommii. Elä sine sielä mittää ny muari huutelo, että kananmunnii muistutteloopi nua pinkipalloset. Kylä se vaa o nii, että ne o muavia. Muari voi sannoo mite vaa siitä, että meitin kanaalanpito kannattais ku ruettais myymmään munankuaria pinkiponkijäräjestöille, mutta mine sano, että ei. Muari voi itte pelata pinkiponkia kanoojen kanssa. Mie voi olla tuamarina. Kylä ne kanat aina muarin hakkais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti