Kylä mää vaan ihimettelen kuia nua miakkailijat näkkee niitte silimärisitikoiren takkaa. Kaippa nua siksiki harajoottelevat, ettei nua oikeaasti näe mittään ja nua joutuuvat ihaan sokkoona huittoon niitte miakkojensa kansa. Ja että se näyttäisipi ammaattilaiseelta. Sehä selittännee sen ihime kaposen matonki siinä jalakojen alla. Nuaha tunutevat koivisaansa, että misä se huitomiseen raja männöö. Olisha se paha ku tuamaria pistäsiivät.
Miun muari sannoo aina väliillä, että rakkauesta se vaa puukottelloo. En mää vaa tierä kuinkaha se semmottinen on rakkautta ku sikkaa käypi puukottelomassa. Noh, minua se aineski rakastaapi omalla tavallansa, ku pistää pöperöä pöyttään. Kaipa tua sitte tarkotteloo, että rakkauresta se potka pöytään päässöö, nimittäin muarin rakkauresta minnuun. Mut nyt mie rupesin hempeilleen turuhanpäivväsiä. Kylä meitin lemepi on jo sammununna tai aineki kyttee. Minen viiti puhallella ettei muari luule minnuu joksiiki ratiikkaseksuaaliksi. Kylä mää oon miäs.
Mutta se mää vaan sano, että miustaki ois tullunna miakkailija ellei isäpappa ois ollunna sitä miältä, että heinäseippäät kuulluu heinien ripustammiseen eikä johoonki jonnin joutavvaan turunajaisleikkihi. Mää ku nii kovaasti oisin halunnunna poikain kanssa leikkiä ritaaria. Ois ollunna Mansikki ratsuna. Mutta enhän mie näitä nykyyajan hämpötyyksiä viitinnä seurata. Kylä ennen ritaarit vaan näkiivät ketä hutukivat. Mie oisin joutununna vielä laittammaan semmotten sihivilärätin päähhän, jos oisin päätyny miakkaa heiluttammaan. Voipi olla ollunna vanahan ukon puheisa viniha perä ku minnuu opasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti