Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Jos minä saisin vetää ohjelmaa, jossa tuunataan vanhasta matosta pipo, lautapelistä kirjan kannet ja kruunukorkeista piikkimatto, sanonta: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä', saisi uuden merkityksen. Leikkaisin takuulla liian pienen palan keskeltä mattoa. Huomatessani virheeni materiaalia ei olisi käytettävissä enää normaali kokoisen pipon tarpeiksi, joten tyytyisin ompelemaan hattua kutistetuille voodoopäille. Mitä luultavammin surauttaisin koneella sormeeni, jolloin pipo saisi uuden värityksen. Säästäisipä yhden työvaiheen.

Kirjan kansia superliimalla liimaillessani unohtaisin lyhyen kuivumisajan, nojaisin poskeeni ja kohta minulla olisi kaunis elävä taideteos ikimietteliäästä naisesta. Koska kuvaukset tapahtuisivat ulkona, tuuli kaataisi liimapönikän pöydälle. Syöksyisin pelastamaan tekelettäni ja hiukseni tarttuisivat kiinni pöydän pintaan. Saisi kuvausryhmä tulla irrottamaan minut pöydän syleilystä saksilla. Lopun ohjelman ajan stailisti yrittäisi pelastaa harakanpesätukastani edustuskelpoista.

Piikkimaton askarteleminen olisi suorastaan katastrofi. Kuvausryhmän pitäisi leikata kaikki kiroilukohdat pois ohjelmasta, jolloin jäljelle jäisi ainoastaan viisi sekuntia lapsiperhekelpoista materiaalia. Heittelisin tuskastuneena kruunukorkkeja päin kuvaajaa ja lopuksi marssisin pois paikalta lepuuttamaan hermojani oikean piikkimaton päälle. Tätä ohjelmaa katsottuaan ei onnistuneen projektin äärellä voisi todeta mitään muuta, kuin: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä'.

Vanhakaupunki kuvina

Joku on unohtanut pelastusrenkaan hylätessään lauttansa.

Päätään pidempi.

Olympiäädi

Ny kun on nua olympiäädit ni mie aion pysyytellä telekkarin ääresä tiivihisti ku iilimato koivesa. Niilä uruheilijoilaha o omat hualtojoukot ni on kylä miullaki. Muari nimittäi saapi kantoo miulle kaike tarvittava. No ei ny iha pisuaaria töllöttimen äärehe kehetoo sitä laittaa rahataamaan, mutta ruakaa on kylä saatava tai ei tulo elämästä mittää. Eikä olympiäädin seuraamisesta. Marssihan nua vattallaan nua uruheilijatki siinä kulukueesa. Tai no kylä ne ois ollunna aika kännisä, jos tuan ny kirijaimellisesti tulukittis, nii ku muari tuntoopi välillä miun suhutooni tekevän. Mutta mie ku tarakotan, että nua taratteepi ruakaa, jotta jakasavat rymistellä arreenoillla. 

Mie jakasan rötvätä sohovalla koivet kenosa ku on ruakaa masusa. Kylä se vaan nii o, että miäs tarattee energiaa nappisuarituksiin. Muari yrittääpi vängätä vastoon, että se ei aionna kanataa semmottia määriä sapuskata kotio ku mie ajattelin syärä. Ja miun muka pittäis sitä autella siinä urakasa. Mie oon meirän pereheen uruheilija ja muari ei. Ni. Joten saapi se välillä teherä jottai kunutonsa etteen jottei iha rapistu. Kylä sen naama jo roikkuupi, mutta mie en viitti tiirata kovin läheltä ettei tuu torellisuus esiille turuhan tarakasti. Toista se ol noilla uruheilijoila. Ei roiku mikkään, paitti voimistelija renkaisa.

Ihana aamu

Hennosti usvaisen aamun satoa satamasta.

Ympäristöneuvos

Mitä ihmettä ympäristöneuvos oikein tekee työkseen? Kuuluuko tehtävänkuvaan käydä taputtelemassa puita ja samalla tsempata niitä kasvamaan paremmin? Ehkäpä neuvoksen päivän töihin sisältyy myös huonomuististen oravien ohjaamista siinä minne kurret piilottivat pähkinäkätkönsä syksyllä.

Ympäristöneuvos seuraa myös vuodenaikojen vaihtumista ja kirjaa ylös syksyllä puista tippuneiden lehtien määrän. Linnuille, jotka eivät pysy nuotissa, hän opettaa laulamisen alkeita. Joten jos joskus satut näkemään ihmisen kiikkumassa kyykyssä puussa ja vihelteltevän nuottiasteikkoa, älä soita lähimpään pöpilään, ympäristöneuvos se siellä vaan hoitaa tehtäviään.

Tuulelle neuvos taas välillä antaa nuhteita, jos se puhuroi ruokatauolla neuvoksen kahvikupin nurin. Muurahaiset saavat tulostavoitteita ja mehiläiset kirjalliset ohjeet mesikukkien sijainnista. Niiden on myös toimitettava raportti kerätystä medestä ja rakennetuista kennoista ympäristoneuvoksen postilaatikkoon joka viikko. Näin hän pysyy kartalla siitä, kuinka paljon kukilta kerätään veroja luovutetusta siitepölystä. Ympäristöneuvos ei koskaan pidä lomaa, sillä ei se ruoho itsestään kasva vihreämmäksi aidan toiselle puolelle.

Aamun linnut

Tänään aamulla näin lintujen laiduntavan nurmikolla. Niillä oli kovasti juoruttavaa toisilleen, sillä ilman täytti korvia huumaava viserrys, kikerrys ja tsirpitys. Osa tipuista istui puissa vahtimassa. Näytin varmaan vaaralliselta, koska porukka lehahti lentoon mentyäni liian lähelle.

Muari pikineisä

Kylä mie oon ihimetellynnä että mitä nuilla uimmareilla liikkuupi pääsä. Muutaki ku vesi solahteloopi korovasta toisseen. Ploskisploskis kuulluisi vaan, jos viittisi kuunnella viäresä ku nua nytkäyttelis nisikojjaan. Mine en viiti kirimata alataasa päärystä toisehen. Kylä se maar nii o, että järävesä sitä uirahan kesät talavet. Jos ei vesi liikunna ni sitte lumesa. Ei haise kloori tai mikkää jalakahiki. Ei nii, että miun hiki haisis vaikka tua akka siittä aina muistaapi muistuttaa. Käy pesulla. Kylähän mie käyn, joka viikko. Ja tukan mie pesen joka toine viikko. Kylä muarin kelepaa, mutta se ei vaa ymmärrä. Muka kahresti viikosa pittäis parataki ajjaa. Ei käy.

Mine harrastan kesälä semmosta kuviokeleluntaa, kalojen kansa. Ne kelelluupi toisaalla ja mie omasa rauhasa. Ei kukkaan mukauimari poloski vettä naammarriin. Se on vaa mie ja mamma rannala pikku pikineisä. Kai se haavveilleepi josotain uimaripoijjiista, mutta kylä mie syryjäytän vettä enemmän ku nua, joten se on parreeta vaan tyytyä minnuun.

Mie luulen, että nua kilipauimarit pyssyy pinnalla sen loorin takia. Siis sen ainneen. Sehän se niistä nii noppeita tekkee. Eikö nua tesetaajat ole tajunnunna, että loori o semmonen salasteroiri. Sitä nua hengittelööpi aina harajotuksisa ja mie ku e hengittelö ni mie vaa kellun. Josokus hittaasti virran mukana etteenpäin, mutta eipähän tartte minule teherä mittää hemohessitesetejä. Heremohestesti. Phah.

Lehemän mannaaja

Totesihin tuosa eräänä päivähänä, että kattotaan ku kohota männöö lehemät laitumele ni eiköhä nua kirimaa ku viimosta päivee. Siihe emäntä virkkas, että elä sie ukko mannaa tai katakoopi ammujat koipesa. Minen mittää mannaa. Totesihin vaa mite asia o.

Kokkeilin sitte toisena päevänä käänteistä psykolokiaa ja ilimasin, että johan nua lemmut viälä nyryjäyttääpi nilikkansa ku nii männöö villinä talaven jäläjiltä. No siihenpä eukko, että elä mannaa. Mikähän sille kelepaisi. Ku sannoo mite asia o ni mannaa ja ku toimii ku pessimisti ikkäänsä ni mannaa. Millon mie en mannoo. Nukkuesa varamaa.

Trimmaajan jäljiltä

Viimeisimmässä kuvassa trimmauksen lopputulos... koirarodusta riippumatta.

Piilolahjakas hauvatrimmaaja

Minulle soitti tänään puoliksi kännissä oleva ihminen, joka halusi minun trimmaavan hänen koiransa. Täten julistankin itseni piilolahjakkaaksi koiran trimmaajaksi. Omistan sakset ja hieman taiteellista silmää, joten eiköhän se riitä. Tänne vaan kaikki halukkaat hauveleiden kanssa, Säde tekee teistä tähden, tai merihevosen, tai pölypalleron... Ihan omistajan toiveiden mukaan. Tai ei edes omistajan, ihan omien toiveiden mukaan.

Karkkivälittäjäaine

Mistä on pienet tytöt tehty? Pullanmuruista, karkkipapereista, unelmista... Entä pienet pojat? Tiede antaa vastaukseksi, että ihmisen keho muodostuu hapesta, hiilestä ja vedystä. Tässä on vasta rakennusaineiden top kolme.

Ihmisen mieli taas voi hyvinkin muodostua unelmista. Tai ajatuksesta syödä namusia. Mihin kohtaa sähköistä aivojärjestelmää sijoittuu tieto eri karkkien mauista? Mikä näistä sähköisistä impulsseista kertoo ihmiselle, että hän pitää jostain tietystä mausta? Namulaarilla kun tulee aina valittua samoja irtokarkkeja. Onko aivoissa joku pieni välittäjä, joka ainoastaan käsittelee tietoa koskien karkkeja? Äh, täytyy mennä herkkupurkille hakemaan tryffelisuklaata.

http://photos.blainekendall.com/wp-content/uploads/colourful-candy.jpg

http://tieku.fi/ihminen/elimisto/kymmenen-ihmisen-ainesosaa

Tetrafobia

Tiesittekö, että Aasiassa esiintyy tetrafobiaa? Se tarkoittaa numero neljän pelkoa. Sanan neljä äänneasu on samankaltainen sanan kuolema kanssa niin Kiinassa, Japanissa kuin Koreassa. Joten jos menet vierailulle kyseisiin maihin, muista että et vie lahjaksi vaikkapa neljää teekuppia tai neljää pakettia salmiakkia. Luulevat vielä, että yrität saada porukan hengiltä tulikarkeilla.

http://tieku.fi/ihminen/psykologia-ja-kayttaytyminen/kymmenen-epatavallista-fobiaa

Etätuki 3

- Etätuesta iltaa, kuinka voin auttaa?
- Kuis tää hälytys menee pois päältä?
- Mikä hälytys?
- Auton.
- Mikä merkki?
- Bemari.1-sarjan Cabrio.
- Aa, se on ihan helppoa. Siellä ratin juuressa on sellainen nappula, josta painetaan. Aika huomaamaton, mutta siellä se on. Löysitkö?
- Jep.
- Samalla kun painat sitä niin näpyttele näytölle ilmestyvään koodikyselyyn luku 2586.
- Jep.
- Kuuluupa sieltä voimakkaana sireenin ääni. Täälläkin kuuluu... Hetkonen, BMW. Onko siinä rekkari VOR-011?
- Jep.
- Se on minun autoni!!
- Kiitos, lainaan sitä vähän.
- Hei!!!!!! Ei, hymh. No nyt se lopetti.

Etätuki 2

- Etätuki, kuinka voin auttaa?
- Miten tämä radio toimii?
- Ai mitä? Hirveä möly taustalla siellä. Sanotko uudelleen?
- Miten tämä radio toimii? En tiedä mistä volyymia säädetään.
- Laittasitko sen taustalla pauhaavan soittimen hiljemmalle... Mikä oli ongelma?
- En löydä radion volyyminappia!
- Mitä, imurintappia?
- VOLYYMINAPPIA!
- Ei tarvitse huutaa. Oletko kokeillut laittaa imurin pistokkeen seinään?
- Laitoin, ei se auta.
- Kummallista, yleensä vika on siinä.
- Miten imurin kytkeminen seinään auttaa radion äänenvoimakkuuden säätämisessä?
- Eihän saumuri siihen vaikutakaan. Laittakaa nyt se taustamelu pois.
- Ongelman ydin onkin juuri, etten pysty siihen.
- Mitä? Ei kuulu. Akku loppuu. No, nyt se simahti.

Etätuki

- Etätuesta hyvää päivää, kuinka voin auttaa?
- Miten saan tv:n päälle?
- Onko virtajohto seinässä?
- On, kaukosäädin ei vain toimi.
- Jahas, etsikää sellainen nappula, jossa on ympyrä, jonka keskellä on viiva.
- *räpeltää* Mikä näistä nappuloista se on?
- No se ympyrän malllinen.
- Millä rivillä? Onko se ylin vai alin? Tässä keskelläkin on joku...
- Paina sitä ylintä.
- Mitään ei tapadu.
- Entäs jos kokeilisit niitä muita?
- Miten päin tämän säätimen muuten pitää olla?
- Miten päin..?! No siellä on semmoinen infrapunavalo siellä päässä, jonka pitäisi osoittaa tv:een päin.
- Mikä?!
- No semmonen... Äh, kääntele sitä ja kokeile.
- No mutta herttinen, eihän tämä ole kaukosäädin ollenkaan, tämähän onkin klapi. *etsii* Aloitapa alusta, nyt löysin sen säätimen. Ja lasit.

Fiskarsin ja Billnäsin antiikkimessut

Piipahdin Fiskarsilla nauttimassa antiikkimarkkinoista. Samalla reissulla käännyin Billnäsissä.

Jotta jokainen matka onnistuisi, on tärkeää lähteä liikenteeseen täydellä vatsalla. Aamiaisen nautinkin Petris Chocolate roomissa: lattea ja vadelma-shampanja-kakkua. Kyseisen kahvilan leivonnaisista voin todeta sen verran, että niistä heijastuu kondiittorin ylpeys ammatistaan ja ammattitaidostaan. Söisin mielelläni kyseisen kahvilan kakkuja vaikka joka päivä aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi. Jokainen suupala suorastaan suli suuhun ja maut olivat puhtaita, keveitä, selkeitä ja voimakkaita. Kaikkea mitä kakulta voi toivoa.

http://www.petris.fi/kakut.html

Valokuvasin kaikkea inspiroivaa ja erikoistakin.

Fiskars Vintage

Miniompelukone on varsinainen söpöläinen.

Ei itselle, mutta lahjaksi kenties...

Harmi, kun nykyiset kassakoneet eivät ole tällaisia.

Art decoa. Varsinkin vihreähopeinen setti puhuttelee harakan sydäntä.

Takanedussuoja, kai.

Toinen kassakone. Ihana!

Ömmyrkäispurkkakiihdytin...

Mielenruokaa kauneudennälkään.

Jenkkiläiset naislusikat 50-luvulta.

Nää mulle nyt. Huomatkaa erilaiset kirjailut.

Muori pellaa humalasa daartsia

Kylä mie vaan miätin, että mikähä sitäki ukkoa vaivaa, joka kylillä huuteleepi ossaavansa pelata daartsia. Daartsia ja daartsia. Miun nuaruudesa se ol vaa tikanheittoamista. Jos viskasihi ohi suulin seinästä saipi tikkasta ettiä heinäpellosta piänen ikänsä. Siälä myö poijjiissa pegottihin muutamat heinämättähät ennen ku saatihin kokoon koko tikkakatras. Kylä mie ossuin tauluhun, mutta se naapurin Pena ei kylä millään meinannunna tajuuta, että heittäesä pittäis kattella sinne renkuloiden välliin ja jättää ne traktoristen pyärien silmäilyt vähemmälle. Kylä siinä männä viärähti kesäyät mukaavasti. Ei sitä tajuunnu ees heilastella ku vaan heittelipi tikkasia.

Kuka senki o keksinynnä, että se daartsi o oikei uruheilulaji. Kattia kansa olis miun muorein sanonunna. Meitin tyhymä kolliki ossais niisä kisoisa tährätä tauluhun. Vaikka silimät kenosa. Ja akka vaikka humalasa. Silitähän nua daartsin pellaajat näyttääpi. Ainaki osa. Silimät killisä visikoo tikkasia tauluhu. Kas ku eivät tuamaria konase persuuksille ku tarpeekki kiaroon kattovat. Puhukovat viälä silimät jolotaki viattomalta sivuulliselta. Sivuulliset uhurit, sitähä se Aarskaki tähritti. Mut ei vuan tiänny, että tikka ne uhurit saapi aikoon. 

Miun muari ku kiukustuupi ni siinä on sivulline uhri, nimittäin mie. Ja sillo o parree paeta ja kauas. Sillo mie mänön pellaan tikkaa Penan kansa. Ei tua viäläkään osu tauluhun, mutta latoset on suurentununna. Eipähä kykitä ennää pellon piennarta pitikin. Paitti ku akka ettii nin sillon mie en oo ollunna paikalla.

Elähän fröökynä kato jalakapalloa

Mikähä siinäki sitte o, ku tua jalakapallonpotkinta nii innostaa. Ei nua fröökynät semmosista tajua. Paitti jotku, mutta saapi olla aikas fröökynä. Semmone kovaheremone, joka ei palajo säännöksistä kyselehe. Kukaha semmottaski jaksaapi vastata pelin tuaksinasa, ku toine kyseleepi, että kukaha tuaki o ja mikähä tua pyörivä hommeli o, miksikähän tuala ei ole kukkahisia nurumella ja mistähä maasta nua kommeet poijat tulloo. Täälä o iha tarapeen hyven näköset ukot raitilla ja telekun takana. Kylä määki vaa nuaruudesa vetelin mimmehiä pualeeni ja silimiäni niin vilkutteloin. Ne mulkoili takaasi. Ja kylä niitä mammoja kaatu ku aitaa vaa. Korekeeta ja korreeta aitaa.

Ei sinänsä että miun nykkyiset airat ois jokseenkki kaatuvaista sorttia ku niitä oon tuanne naapuripirteille nikkaroinunna. Kylä ne puupöllit kesetää vaikka pitäjästä loppusivat asukkahat. Olisiki monta tarinata kerrottavana nuista maammoista, mutta ku tua ompelupuikkosien ääni häirittee päivämiettehiä. Kuka ukko sitä pyssyypi seleväjärkisenä saati tolokuissaan ku fröökynä vetelee neulosta kaiken päivää. Sitä vähemmänstäki saapi heremoromahuksen. Klikketiklak vaan. Kylä mie ennemmin kuuntele ku jalakapallohulluhiset karajuu äänensä kähöseksi.

Oravanpoikaset

Lenkillä jäin seuraamaan, kun neljä oravanpoikasta ja kolme varista murkinoivat tyytyväisesti keskenään. Yksi variksista oli sevästi pomo, koska se oli saanut syödäkseen kaikista eniten. Sen leuan alta roikkui valtava heltta ja vatsa viisti lähellä maata. Muut lentelivät sutjakkaasti ympäriinsä, kun johtajalintu taas töpötteli pitkin tietä ja harppoi varovaisesti pientä mäenrinnettä alas uudelle ruokapaikalle. Yksi variksista jahtasi yhtä oravista hetken aikaa. Onneksi varikset eivät osaa kiivetä pitkin puun runkoa, joten orava pääsi luikahtamaan turvaan pois kukkoilevan variksen tieltä.

Virkattu sormus

Söpö virkattu sormus. Jos haluat oman, tiedustele sitä täältä:
https://www.facebook.com/tiiArt

Ihana wanha tölkki

Tällaisen löydön tein Tampereelta:

Vintagea Tampereella

Käväisin sunnuntain ratoksi Suvi-vintagessa Tampereen Tallipihalla. Tarjolla oli sota-ajan muotinäytös, vossikka-ajelua ja tasapainoaistinsa kanssa sinuina oleville karusellissa pyörimistä. Muotinäytöksen selostaja kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia puvuista. Samassa tapahtumassa sai kurkistaa sata vuotta vanhaan kellariin, joka oli ruoan säilytyksen ohella toiminut pommisuojanana. Vaikka tapahtuma-alue olikin vaatimaton kooltaan, olivat järjestäjät onnistuneet ymppäämään sinne paljon myyjiä ja jopa tanssiopetusta.

Ylläri pylläri hommasin itselleni hatun. Toinen ihanuus jonka löysin oli peltitölkki. Siitä tarkempia kuvia huomenna.