Ny kun on nua olympiäädit ni mie aion pysyytellä telekkarin ääresä tiivihisti ku iilimato koivesa. Niilä uruheilijoilaha o omat hualtojoukot ni on kylä miullaki. Muari nimittäi saapi kantoo miulle kaike tarvittava. No ei ny iha pisuaaria töllöttimen äärehe kehetoo sitä laittaa rahataamaan, mutta ruakaa on kylä saatava tai ei tulo elämästä mittää. Eikä olympiäädin seuraamisesta. Marssihan nua vattallaan nua uruheilijatki siinä kulukueesa. Tai no kylä ne ois ollunna aika kännisä, jos tuan ny kirijaimellisesti tulukittis, nii ku muari tuntoopi välillä miun suhutooni tekevän. Mutta mie ku tarakotan, että nua taratteepi ruakaa, jotta jakasavat rymistellä arreenoillla.
Mie jakasan rötvätä sohovalla koivet kenosa ku on ruakaa masusa. Kylä se vaan nii o, että miäs tarattee energiaa nappisuarituksiin. Muari yrittääpi vängätä vastoon, että se ei aionna kanataa semmottia määriä sapuskata kotio ku mie ajattelin syärä. Ja miun muka pittäis sitä autella siinä urakasa. Mie oon meirän pereheen uruheilija ja muari ei. Ni. Joten saapi se välillä teherä jottai kunutonsa etteen jottei iha rapistu. Kylä sen naama jo roikkuupi, mutta mie en viitti tiirata kovin läheltä ettei tuu torellisuus esiille turuhan tarakasti. Toista se ol noilla uruheilijoila. Ei roiku mikkään, paitti voimistelija renkaisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti