Jos minä saisin vetää ohjelmaa, jossa tuunataan vanhasta matosta pipo, lautapelistä kirjan kannet ja kruunukorkeista piikkimatto, sanonta: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä', saisi uuden merkityksen. Leikkaisin takuulla liian pienen palan keskeltä mattoa. Huomatessani virheeni materiaalia ei olisi käytettävissä enää normaali kokoisen pipon tarpeiksi, joten tyytyisin ompelemaan hattua kutistetuille voodoopäille. Mitä luultavammin surauttaisin koneella sormeeni, jolloin pipo saisi uuden värityksen. Säästäisipä yhden työvaiheen.
Kirjan kansia superliimalla liimaillessani unohtaisin lyhyen kuivumisajan, nojaisin poskeeni ja kohta minulla olisi kaunis elävä taideteos ikimietteliäästä naisesta. Koska kuvaukset tapahtuisivat ulkona, tuuli kaataisi liimapönikän pöydälle. Syöksyisin pelastamaan tekelettäni ja hiukseni tarttuisivat kiinni pöydän pintaan. Saisi kuvausryhmä tulla irrottamaan minut pöydän syleilystä saksilla. Lopun ohjelman ajan stailisti yrittäisi pelastaa harakanpesätukastani edustuskelpoista.
Piikkimaton askarteleminen olisi suorastaan katastrofi. Kuvausryhmän pitäisi leikata kaikki kiroilukohdat pois ohjelmasta, jolloin jäljelle jäisi ainoastaan viisi sekuntia lapsiperhekelpoista materiaalia. Heittelisin tuskastuneena kruunukorkkeja päin kuvaajaa ja lopuksi marssisin pois paikalta lepuuttamaan hermojani oikean piikkimaton päälle. Tätä ohjelmaa katsottuaan ei onnistuneen projektin äärellä voisi todeta mitään muuta, kuin: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti