Lemmikkikärpänen

Ajatelkaapa ihmistä, jolla olisi kärpänen lemmikkinä. Huoltokustannukset olisivat kohtuullisen olemattomat, sen kun tyrkkäisi sokeripalasen silloin tällöin surisijan kärsän eteen. Asunnoksi riittäisi läpinäkyvä muovikippo happireiillä. Ja kotoa pois lähtiessä ei tarvitsisi miettiä kuka elukkaa hoitaisi, sillä kärpänen pärjää pitkät ajat itsekseen ja ainahan nyt yhden lemmikkikärpäsen voi laittaa valjaissa piiloon taskuun.

Moni koiran omistaja tietää kuinka vaikeaa on vastustaa herkkupaloja kahdella silmällä napittavaa hauvaa. Söpöys murtaa jokaisen mielen ennemmin tai myöhemmin ja koiran tie herkkujen luokse on katkeamaton. Mitä jos kyse on kuitenkin hyvin söpöstä kärpäsyksilöstä. Jeskamandee kun siitä kasvaisi iso rötväke, kun sitä tulisi ruokittua koko ajan. Kärpäsellähän on suorastaan etulyöntiasema, koska sillä on niin monta silmää. Niillä kaikilla kun tuijottaa anovan nälkäisesti omistajaa niin eiköhän sapuskaa irtoa.

Hemppis imuritaisteluareenalla

Tullessani kotiin kuulin epätoivoisen parkaisun. Kiirehdin katsomaan mitä oikein on tekeillä. Hemppis riuhtoi imuria ja murisi sille uhkaavasti. Nyppäsin töpselin irti, jolloin pölynimuri sammui ja Hemppis paiskautui lattialle. 'Se meinasi nielaista minut!', pulleva krokotiili selitti hermostuneesti. 'Se kaappasi häntäni kitaansa ja yritti hotkaista minut kokonaisena. Onneksi olen syönyt paljon marenkileivoksia, etten ollut vain suupalanen imurin aamiaisella'.

'Kiva, että olet vielä täällä. Olisi kurjaa, jos olisit joutunut pölypalleroiden seuraksi. Tiedätkö miksi imuri yritti ahmaista sinut? Se täytyy kesyttää ensin ja vasta sitten voit siivota sillä', valistin. Hemppis kurtisti kulmiaan ja haki sitten keksejä keittiöstä. 'Laita se takaisin päälle. Katsotaan maistuisivatko sille suklaakeksit'. Tökkäsin pistokkeen takaisin ja imuri alkoi lähestymään Hemppistä uhkaavasti. Paksun krokotiilin tassu väpisi, kun se tarjosi keksejä imurille. 'Kiltti imuri... Tässä, ota herkku'. Maanitteluista huolimatta imuri vain hotkaisi herkut ja Hemppiksen tassun viimeisten murujen mukana. 'Apuaaa!' Juoksin sammuttamaan hirviön, jolloin myös Hemppis pääsi vapaaksi.

'Ethän kerro kenellekään, että hurja krokotiili pelkää imuria?', Hemppis aneli. 'Mutta ethän sinä pelkää imuria. Sinähän uskallat kohdata sen. Minulla on idea'. Hain punaisen kaulahuivin ja ojensin sen epäröivälle ystävälleni. 'Heiluta tätä liinaa imurin edessä. Tiedäthän härkätaistelut? Tässä on sinun härkäsi', kannustin ystävääni napsauttaen imurin samalla jälleen päälle. Hemppis katsoi mustaa kitaa, heilautti liinaa ja huusi: 'Olé!'. Imuri yritti tarrata kankaaseen, mutta pulleva krokotiili kierähti toiselle puolelle ja kapusi vauhdikkaasti imurin päälle. Pölynkerääjä ajatteli vikuroimalla karistaa ratsastajan selästään kuitenkaan onnistumatta siinä. Juuri kun Hemppis luuli saaneensa ratsun hallintaansa, imuri nielaisi huivista kulman. Sitten sen kitaan katosi puolet ja lopulta koko huivi. Kummankin yllätykseksi imuri ei seuraavaksi hyökännytkään kiinni Hemppiksen varpaisiin, vaan alkoi köhimään. Hetken yskittyään se väsähti ja antoi Hemppiksen tarttua sitä kaulasta. 'Kas näin. Sinä voitkin nyt mennä lukemaan. Minä jatkan imurointia', totesi Hemppis tyytyväisesti myhäillen ja taputti imuria selästä.

Kirppuarvioita

Itsepalvelukirpputori Löytöretki: Mäkelänkatu 56
Harvinaisen sekava kirpputori. Johtuuko sitten siitä, etteivät myyjät siivoa omia pöytiään tarpeeksi usein vaiko sotkevista asiakkaista. Edustavatkin tavarat hukkuvat kasoihin, jotka näyttävät rojulta. Keskittymiskyky herpaantuu ja liukenee viimeistään siinä vaiheessa, kun pintavilkaisulla ei näe mitään kiinnostavaa. Ystävällinen kassa. Ainoastaan käteisostot käyvät.

Emmaus: Mäkelänkatu 54:
Selkeästi järjestelty kirpputori, josta lyhyellä etsimisellä löytää haluamansa. Edulliset hinnat. Peruskaman joukossa joitain helmiä. Eteisessä ilmaisvaatetanko, josta löysin ihanan takin. Myyjät vaihtuvaa sakkia. Nettisivut selkeät, tarvitsemaansa tietoa ei tarvitse kaivaa monen klikkauksen takaa. Raha menee avustuskohteisiin, jotka lueteltuina alla olevassa linkissä.

http://www.emmaushelsinki.fi/

Oodi puutarhatontuille

Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sinä kirkasotsainen puutarhatonttu. On muovisi niin sulavaa, kun tulella sitä polttaa saa. Ja keraamisen tontun tie se pajavasaran alle vie.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sinä rumilusten kauhistus. Multa taitaa päästä aivastus, kun allergiaksi käy luokitus. Sä tonttu hirveinen olet oodin tään arvoinen.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, nyt minne katosi puutarhatonttu? Kas tuolla mennä viilettää se pitkin mäen nyppylää. Auton perässä tiensä vie ja katuun kolisee tontun ien.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sä henkesi edestä juosta saat pitkin pihat, pellot ja maat. Ja sinut kun löydän, raivoni tuta saat.

Pitäkää kiinni kiloistanne!

Älkää hyvät ihmiset laihduttako! Se on vaarallista ainakin niille, jotka eivät laihduta. Energiaa ei synny eikä häviä. Tämä energian säilymislaki koskee kaikkia luonnonilmiöitä. Joten jos laihdutat, teet karhunpalveluksen läheisillesi.

Energia eli läski, josta pääset eroon ei katoa, vaan muuttaa muotoaan. Ensin se tarttuu ulkona hyppivään varpuseen, joka ei pääse lentoon, koska ylimääräinen energiasi on siirtynyt siihen. Sitten tulee nälkäinen kissa, joka syö varpusen. Tällöin linnun alkuperäinen energia ja kiertoon laittamasi ylimääräinen energia varastoituvat maukunaakariin, jolloin kissan on liikuttava enemmän muuttaakseen ylimääräisen energiansa lämmöksi.

Tällöin astuu viaton sivullinen kuvaan. Lämpönä haihtuva energia lämmittää ilmaa, jolloin ihmiset ajattelevat, että nytpä on hyvä hetki mennä ulos ottamaan aurinkoa. Sitten ne tepastelevat pienissä ranta-asuissaan autuaan tietämättöminä ilmassa leijuvasta lisäenergiasta. Se imeytyy ihmisten elimistöön ja ennen kuin kukaan huomaa edes protestoida, vaaka näyttää enemmän, kuin edellisellä punnituskerralla. Niin että kiitos vaan kaikki laihduttajat tästäkin. Pitäisitte kilonne itsellänne.

http://www.malux.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/energia/4_energiasiirtyy.htm

Pidimmuspom Hemppis

'Pidim! Katso, muutan tämän tomaatin ankaksi!', huudahti Hemppis ja heilautti taikasauvaansa. Samalla se heitti jotain kitaansa ja yritti nielaista sen mahdollisimman nopeasti. 'Ooooh, miten sinä tuon teit? Muuta tuo herne nyt sammakoksi!', huudahdin. Hemppis heilutti häntäänsä samaan tahtiin kuin taikasauvaansa: 'Pidim! Hernekokussammakkokuspom!' Hieraisin silmiäni, herneen tilalla jökötti kurnuttaja. 'Taio nyt minut! Mutta älä kiveksi, se olisi tylsää'. Hemppis tuumaili hetken, pyöritti sitten hurjasti taikasauvaansa mutisten samalla: 'Pidim! Jänösmyspupusmuspom!' Laitoin kädet korviksi pääni päälle ja aloin loikkimaan ympäri olohuonetta. Lihava krokotiili nauroi niin, että sen vatsa hytkyi onnesta.

Hemppis kieri eteiseen ja avasi oven juuri, kun posteljooni oli sen takana. 'Sinä näytät apealta', totesi Hemppis. 'Olen tänään kovin väsynyt. En jaksaisi nostaa jalkojani ja kiivetä portaita', posteljooni huokaisi. 'Minä taion sinusta robotin, joka on täynnä virtaa. Pidim! Robottimuskomuspom!', Hemppis viuhtoi sauvallaan. Postinjakajan suupielet nykivät ja vääntäytyivät hymyyn, kun Hemppis kipaisi tarvikelaatikolle ja toi sieltä jotain mukanaan: 'Tässä on vielä robotille patteri evääksi'.

Seuraavaksi Hemppis päätti kokeilla taikojaan puurohiutaleisiin. Se osoitteli hiutalepurkkia, kattilaa ja maitotölkkiä vuoron perään, mutta mitään ei tapahtunut. Aikansa huidottuaan se istahti jakkaralle turhautuneen näköisenä. 'Minä en saa tehtyä puuroa vaikka kuinka yritän. Olen huono taikuri'. Otin pullevan krokotiilin syliini ja kuiskasin sen korvaan: 'Eräänlaiseksi taikuudeksi voisi kutsua myös sitä, että saa toiset hyvälle tuulelle. Siinä sinä olet onnistunut tänään loistavasti!'. Sitten keitimme yhdessä puuroa, josta osan Hemppis taikoi karkeiksi ja söi hyvällä ruokahalulla.

Pakkausohjeita keltanokille: Viikonloppureissu kesällä

Viikonloppureissulle tuppaa ottamaan mukaan turhan paljon vaatetta ja muuta rompetta. Kevyen matkustamisen salaisuus on se, että poistaa osan laukun sisällöstä pakkaamisen jälkeen. Vielä helpompaa on jos käy vaatteet läpi ennen pakkaamista. Kannattaa vaikka levittää kaikki lattialle ja miettiä mitä vaatteita voi yhdistellä keskenään.

Tässäpä lista vaatteista, joita vkonloppumatkalle tarvitsee:
- sukat, jokaiselle päivälle pari tai sukkahousut, jos niitä käyttää
- alushousut jokaiselle päivälle plus yhdet varmuudeksi
- yhdet kaikkiin asuihin sopivat rintsikat (miehetkin saavat pakata halutessaan nämä mukaansa...)
- kaksi toppia tai t-paitaa
- yksi paksumpi pitkähihainen, joko neule tai huppari
- kaulahuivi, joka on tarpeeksi suuri kieritettäväksi myös hartioiden ympärille
- yhdet pitkät housut
- hame tai shortsit
- kahdet kengät: kylmemmäksi ajaksi umpinaiset ja lämpimälle läpykkäät tai muut vastaavat
- hattu, jos sellaista käyttää
- villasukat hytisijöille

Jos tiedät meneväsi viikonloppumatkalla julkisille paikoille tai juhliin, varaa mukaasi yksi hienompi vaate, jota voit käyttää joko itsekseen tai liittää hameen tai pitkien housujen seuraksi. Tietenkään ei ole huono juttu, jos kaikki mukaan pakattavat kuteet ovat esittelykelpoisia eivätkä raitaverkkareita ja kulahtaneita mökkipaitoja.

Meikkilaukku pysyy kevyenä, kun jättää järeimmän arsenaalin kotiin.
- dödö
- meikinpuhdistusaine(et) ja vanulaput
- hammasharja
- hammastahna
- kuivashampoo tai
- shampoo ja hoitoaine
- höylä
- kosteuspyyhkeitä
- ripsiväri
- meikkivoide tai värillinen kosteusvoide
- aurinkorasva
- puuteri tai puuteripaperi
- ripsentaivuttaja
- pinsetit
- yleisvoide huulille, käsille ja kasvoille
- taskupeili

Muuta tarpeellista:
- pyyhe
- lääkkeet
- harja tai kampa
- terveyssiteet tms.
- viuhka (tukalalle helteelle)
- aurinkolasit

Jotain tekemistä:
- kirja
- ristikko
- virkkuutyö
- kamera
- pelikortit

Mieti montako meikkilaukkua tarvitset? Raahaatko kaikki tavarat joka paikkaan vai pakkaatko erikseen meikit ja saunassa tarvittavat tarvikkeet, tai aamulla ja illalla käytettävät tuotteet.

Koruilla saa mukavasti vaihtelua asuihin, joten niitä kannattaa pakata mukaan muutamia. Mieti mitkä korut sopivat kuhunkin asukokonaisuuteen. Grammanviilaajalle mukaan koru, joka toimii kaikkien vaatteiden kanssa.

Pyöriä kuin jätös mättäällä

Joku oli tehnyt käytännön pilan autoilijoille. Nimittäin erään suuren kauppakeskuksen parkkitalosta ei teoriassa olisi voinut päästä ulos, jos olisi totellut ainoastaan liikennemerkkejä. ULOS-kyltin vieressä oli läpyskä, joka ilmoitti kääntymisen oikealle olevan kielletty. Jos rampista olisi lähtenyt vasemmalle, olisi päässyt katolle. Oikealle mentäessä pääsi ramppia alas ja ulos. Mitä kylttiä totella??

Hetken tuota toljottelin ja totesin etsiväni jonkun muun raon, josta sujahtaa pois parkkialueelta. Kauppojen näkökulmasta tuo on hyvä idea. Annetaan asiakkaiden tulla taloon, mutta ei päästetäkään niitä ulos. Hähä. Siellähän pyörivät kuin jätös mättäällä.

Vihreä tee

Hommasin teetä purkin vuoksi, mutta on sen sisällölläkin väliä. Ainakin jos uskoo tutkimuksia:

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=149

http://www.teekauppa.fi/Teen-terveysvaikutukset

Kirppuilijan vinkkilista 2

Kirpulla:
- Värikkäät vaatteet herättävät huomiota. Laita niitä pinon päällimmäiseksi.
- Paremmat vaatteet kannattaa henkaroida.
- Hintalaput ovat hyvä vaihtoehto, jos et muuten muista mitä aiot vaatteista pyytää. Maalarinteippi sopii tarkoitukseen hyvin. Hintalappujen riskinä on, että ne luovat kuvan stabiilista hinnasta, josta ei voi tinkiä.

Uudet kenkulat

Tässäpä tulevan syksyn jalkinevalintani:

Nahkaiset suomalaiset vintagepopot jalassa olen kuin Saapasjalkakissa.

Labyrintti nimeltään Espoo

Mitä kirottua Espoon kaupunkisuunnittelijoiden päässä oikein liikkui, kun keskustelu kääntyi palaverissa katukyltteihin? Oliko jollain kiire kotiin? Kiitos vaan sille yksilölle, sillä jos asuisin Espoossa, en edes löytäisi kotiin. Tarvitsisin vähintäänkin otsalampun, teltan yöpymiseen ja varakerraston, koska joutuisin aina kotimatkalla yöpymään metsässä. Katukyltit kun on Espoossa sijoitettu ainoastaan katujen päihin. Jos satut tupsahtamaan keskelle pitkää katua, ei sinulla ole hajuakaan missä päin korpea viiletät, sillä kukaan ei ole vaivautunut ruuvaamaan pienristeyksiin kylttiä. Pieni vaiva katukylttien pystyttäjälle, suuri apu Espooseen ajoittain uskaltautuvalle.

Vai onko asiasta edes pidetty mitään palaveria? Ehkäpä kyseessä onkin rajalliset ajalliset resurssit. Kaupunkisuunnittelijat ovat itsekin muualta kotoisin ja eksyvät aina palaveriin tullessaan. Jortsan yrittäessä paikallistaa itsensä, navigaattori huutaa Espoon rajalta asti u-käännöstä. Keskellä Espoota navigaattori turhautuu ja sanoo itsensä irti menemällä tilttiin. Tämän jälkeen Jortsa ajelee epätoivoisesti ympäriinsä yrittäen paikallistaa tuttuja maamerkkejä toimiston läheltä. Onnekseen hän löytää sattumalta perille ja jää odottamaan muita.

Pera soittaa Jortsalta ajo-ohjeita, kun kännykästä loppuu akku. Perasta ei sen jälkeen kuulla mitään viikkoon, kunnes hän eräänä kauniina päivänä raahautuu kaupunkisuunnittelutoimistolle janoissaan ja näännyksissään. Vaatteet ovat kuluneet riekaleiksi hänen yllään, koska autosta loppui bensa eikä huoltoasemaa löytynyt mistään. Sen jälkeen Pera konttasi kilometritolkulla kärryteitä. Kunu taas on ennakoinut tulevaa pitäen huolen siitä, että sairastuu yhtäkkiä palaverin aattona. Pera odottaa ja odottaa, kunnes työaika menee umpeen ja lähtee ajelemaan takaisin kotiin. Päätöksien läpiviemiseen kun tarvittaisiin kaikki paikalle, mutta jostain syystä Espoon vihamielinen katuverkosto nielee kaikki ulkopuoliset.

Ehkäpä juju piileekin siinä. On oltava espoolainen osatakseen liikkua tuntemattomassa ympäristössä. Muiden tarvitessa partiotaitoja, aito espoolainen tietää puun lehdistä millä tiellä ollaan. Hänet voisi vaikka pudottaa keskelle Olaria ja hän osaisi pilvien asennosta kertoa missä on pohjoinen ja kuinka monta askelta tarvitsee ottaa päästäkseen päätielle ja takaisin kotiin, joka on tietenkin Espoossa.

Eräs selitysmalli katukylttien puuttumiselle on tietenkin kosto. Joku alhainen espoolaisille kateellinen yksilö päätti, että jos hän ei saa asua Espoossa niin espoolaisetkaan eivät saa tulla sieltä pois. Pysyköön kukin reviirillään.

Kellistä kulkija- peli

Autolla voi ajamisen lomassa pelata Kellistä kulkija-peliä. Säännöt ovat seuraavanlaiset:

Osumasta saa pisteen, kaatumisesta ja yliajosta kaksi. Jos autoon tulee lommo, se vähentää pistesaalista yhdellä. Lisäksi tielläliikkujilla on omat pisteytystaulukkonsa:

1. Hitaasti liikkuvat tuottavat vähemmän pisteitä, kuin nopeasti vilistävät. Lyhyesti sanottuna rollaattorilla kulkevasta tulee piste, kävelijästä/juoksijasta kaksi, rullaluistimilla menevästä kolme. Pyörästä lisäpiste, jos sitä ei taluteta.

2. Jos kyseessä on ala-ikäinen, piste ja täysi-ikäisestä kaksi. Tämä siksi, koska aikuiset osaavat varoa autoja paremmin kuin lapset. Poikkeuksen sääntöön muodostavat kuitenkin humalassa olevat aikuiset. Heistä saa kolme pistettä juopontuurin takia.

3. Koirantaluttajista saa pisteen, jos osuu koiraan. Kolme, jos osuma kohdistuu ainoastaan ihmiseen.

4. Lastenrattaista ja raskaana olevista pisteitä tulee niin äidistä, kuin vauvasta kts. sääntö 2.

5. Toisiin autoihin osumisesta rokotetaan kolme pistettä kustakin osumasta. Poikkeuksena kaikki ärsyttävät kuskit, jotka eivät tajua punaisen värin tarkoittavan kaasua. Puskuriosumasta tulee piste.

Kellistä kulkija- peli sopii kaikenikäisille autoilijoille, joilla on kova kaasujalka, koko ajan kiire, kilpailumieltä, hermo kireällä, tarve pullistella ja aivot narikassa.

Piiiitkittyneet tietyöt

Mistä johtuu, että tietyöt eivät valmistu joutuisammin? Eräs lähistöllä sijaitseva katu on ollut auki jo toista vuotta ja jatkaa avoimella linjalla varmaan hamaan tulevaisuuteen. Autoilijoiden mieli ei kuitenkaan ole yhtä avoin, päätellen ainakin siitä, kuinka paljon rengaskansa lainaa tilaa jalankulkijoilta.

Vertailukohtana Abu Dhabissa rakennettiin uraauurtavaa pilvenpiirtäjää kaksi vuotta. Heidän piti keksiä tuoreita tapoja koota seinä ja ajatella uusiksi rakennuksen ytimen rakentaminen. Kaksi vuotta! Mitä mullistavia keksintöjä katutöissä tehdään? Kuinka ruskettua tasaisesti? Uutta kunnallistekniikkaa? Kaipa raha osittain sanelee tahdin. Abu Dhabin öljykahisevat vastaan kaupungin käteiskassara. Kummassa veikkaat olevan enemmän tuohta.

Kirppuarvioita

Hoochie Mama Jane: Vaasankatu 10
Värikäs liike, jossa paljon kekseliäästi aseteltuja vaatteita, koruja ja kenkiä. Isot ikkunat, joista voi ihailla ulkoa käsin taidokkaasti sommiteltuja kokonaisuuksia. Liikkeen ovi on lukossa, mutta ei kannata pelästyä, sillä sisälle pääsee koputtamalla. Iloinen myyjä piristää päivää. Itse juttelin kenkien sovittamisen lomassa ja jopa vielä lähtiessä oviaukossa. Valikoimassa jopa art deco- koruja 20-luvulta. Mekkorekistä löytyi tuttu: kirpparilla myymäni 50-luvun takkimekko, tietenkin hieman korotettuun hintaan. Osa hinnoista on alueen vastaaviin liikkeisiin nähden aavistuksen korkeammalla. Liikkeen nettisivut ovat kauniit ja selkeät. Löysin kadehdittavan hienot punaiset nahkasaapikkaat. Kelpaa kepastella syksyllä.

Keisarin viitta: Vaasankatu 9
Myynnissä paljon uutta erikoista vaatetta. Käytettynä enemmän kenkiä, rasioita, koruja ja laukkuja, jotka on lajiteltu hyllyille värien mukaan. Koristeena käytetty erilaisia siipiä, jotka söpöilivät seinillä ja tuolilla. Putiikista saa ostaa myös joitain erikoisjuomia, kuten kirsikkacolaa. Nettisivut toistaiseksi päivityksen alla. 

Poistoilmansuodatin

Voisikohan ihmiseen asentaa poistoilmansuodattimen? Lähinnä vaan siksi, että toisilla on tapana päästellä poistoilmojansa turhankin railakkaasti muista piittaamatta. Mitä hiljaisempi tila, sen varmemmin nämä yksilöt prutkauttelevat.

Museo ja elokuvasali ovat varsinaisia prutkauttelijoiden kokoontumispaikkoja. Pahimmassa tapauksessa jäät lauman keskelle, etkä happivajeen ja kaasunaamarittomuuden takia pääse pakoon. Tällaisessa tilanteessa on parasta toimia nopeasti ja yrittää kontata ulos lauman jaloista. Ulkopuolisista tämä toimi tietenkin näyttää abstraktilta, mutta oman selviytymisen kannalta se on oleellista. Ei kai sitä kukaan voi jatkuvalla syötöllä varautua pahimpaan hengityssuojain kasvoillaan.

Prutkauttelijoita tavataan kaikkialla, mutta lajityypillinen ominaisuus niillä on, ettei poistoilman kontrolloinnista välitetä. Jonossa nämä prutkaajat päästelevät usein sarjatulta, jolloin takana olevan on siirryttävä jonon perälle. Kauhukuva tietenkin on se, että paikalla sattuu olemaan monta prutkauttelijaa. Tällöin jonossa menee koko päivä ja kun vihdoinkin pääsee luukulle, se on jo kiinni. Että haisevat terveiset vaan kaikille, jotka tähän lajiin kuuluvat.

Kasvit osaavat puhua

Nyt se on todistettu, kasvit osaavat puhua! Se selittääkin miksi eräs kasvini kuoli kerran vessaan. Muut ovat tarjonneet selitykseksi pimeyttä ja liikakastelua, mutta minä sanon, että se kuoli yksinäisyyteen. En moukka tajunnut siirtää sen seuraksi jotain toista kasvia, että ne olisivat voineet jutella keskenään.

Aina ennen kaikki kasvini järjestäin kuolivat, jopa kaktuskin. Kaiketi kasvien keskuudessa on kiertänyt huhuja jostain akasta, jonka luona todellinen luonne koetellaan. Vanhemmat ovat kertoneet tästä kasvintappajasta taimille ja uhkailleet lähettävänsä ne hänelle, mikäli taimet eivät käyttäydy.

Uutinen selittää myös sen, että kasvini majailevat mieluiten pöydällä. Kukapa elollinen jaksaisi olla koko ajan hälytystilassa, kun kaksi kanin kuonoa hakee ravintoa lattiatasolta.

Tutkimustulos kertoo todellisen syyn kasvikuolemiin, en muistanut informoida niitä talon tavoista. Säännöt ovat yksinkertaiset: elät talon tavoilla tai sitten et elä. Monen kasvin henki olisi voitu pelastaa näin helpolla toimenpiteellä. Nykyään uuden kasvin tullessa kotiini kerron sille, että täällä on omat tavat, sopeudu. Jokainen kasvi kukoistaa. Orkideatkin tekevät jo toista vanaa täydessä kukassa. Kaiketi ne ovat saaneet toisiltaan vertaistukea. Viime kesänä melkein janoon näännyttämäni (pakko puolustautua, olin lomamatkalla) amppelivaulakin muuttui pienen vesitilkan saatuaan nääntyneestä rangasta kukkivaksi kaunistukseksi. Lahjaksi saamani ja jo melkein reuhkaksi julistamani tulilatvakin pukkaa uutta nättiä kukkaa. Kyllä puhuminen kannattaa.

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2157221/Maybe-Prince-Charles-right-British-scientists-reveal-plants-really-talk.html

http://www.mtv3.fi/koti/puutarha/artikkeli.shtml/2012/06/1564242/nyt-se-on-todistettu---kasvit-todella-osaavat-puhua

Kärpästeleportti

Mistä pikkukärpäset oikein ilmestyvät? Sitä laittaa omenat pöydälle ja puf, kohta ilmassa leijuu muutama minikärpänen. Sitten erehdyt kääntämään selkäsi ja katsoessasi uudelleen omenoihin päin, ilmassa leijuu tupla määrä kärpäsiä edelliseen verrattuna. Älkääkä nyt yrittäkö syöttää selitykseksi sitä soopaa, että kärpästen munat ovat jo valmiina hedelmissä. Mikä kärpäslajike kehittyy alle tunnissa ja kömpii leijailemaan samaan ilmatilaan kanssasi?

Niiltä peijakkailta pitäisi ottaa lentoveroa. Mokomat kehtaavat killua missä sattuu ja kaiken lisäksi laskeutuvat ilman minkäänlaisia lupia lennonjohdolta. Sitä viattomasti ottaa omenan ja ilmoille pöllähtää miljoona kiukkuista kärpästä. Jos ne olisivat yhtään isompia, olisi omenanryöstäjä pulassa. Näet kärpästen näkökulmasta hedelmät eivät kuulu ihmisille, vaan niille. Kärpäsillä on määrään perustuva etulyöntiasema. Jos joku haluaa haastaa tämän aseman niin siitä vaan ripeästi hankkimaan jälkeläisiä.

Joku voisi myös varustaa nämä öttiäiset ohjekirjalla, jossa kuvin ja muutamalla eri kielellä kerrotaan, ettei kannata lentää kenenkään suuhun sen ollessa auki. Tämä saa aikaan lievää närää. Ohjekirjassa olevat kuvat olisivat siltä varalta, jos kärpäset sattuisivat olemaan kulttuurista, jonka kieltä ei ohjeista löydy. Luulenpa, että minikärpäset ovat oikeasti teleportanneet itsensä joltain planeetalta, joka mätänee liian nopeasti ja päätyneet vahingossa omenien sisälle. Sieltä viesti on kulkenut takaisin kotiplaneetalle, jolloin muutkin ovat pelastaneet itsensä teleporttaamalla itsensä lähihedelmille. Näin koko minikärpästen sukukunta on päätynyt maahan. Mikä pahinta, edes imuri ei tehoa näihin raakileen öttiäisiin, sillä ne perh(e)an(n)at ovat liian kevyitä. Yritäpäs vaan. Juuri kun luulet saaneesi puolet suvusta imuripussiin, ne leijuvat pois poistoilmasuodattimesta. Mokomat atomiakin pienemmät minielukat.

Kiroilunestotipu

Kuka valopää on keksinyt, että kirosanojen kohdalle laitetaan tv:ssä sana piip. Mikä sana se edes on? Tulee mieleen herätyskello, joka soidessaan saa varmasti kaiken huomion. Piip voi olla myös lähtöisin tipusta. Saman tien ääneksi olisi voinut valita vaikka lehmän mylvintää tai kissan mouruamista. Nekin tosin ovat omalla tavallaan kiroilemista, ainakin ihmiskorvalle.

Olen kuullut kerran, kun lintu kiroili. Miten tämä sensurointi muuten puree luonnonelukoihin? Olisiko kiroilevan harakan kiroilun päälle pitänyt soittaa kanalan tiputarhan piipitystä? Tämähän olisi voinut aiheuttaa harakalle ongelmia minäkuvansa kanssa. Joka kerralla se olisi kuullut oman äänensä lisäksi tipun piipitystä. Sitten tämä kiroileva harakka olisi hämmentynyt luullessaan muuttuvansa tipuksi. Tämä taas aiheuttaisi pelkkää lisäkiroilua, joka taas johtaisi lisäpiipityksen soittamiseen, joka taas hämmentäisi harakkaa enemmän, joka, ymmärrätte kuvion. Kohta meillä olisi puut täynnä terapiaa tarvitsevia harakoita. Ja entäs sitten kun tipu kiroilee? Laitetaanko ruman piip-rääkäisyn päälle vähemmän ruma piip? Vai peseekö kanaemo tipusen nokan saippualla? Onko kanoilla edes saippuaa, jolla valmentaa jälkikasvuansa kielitieteen jalossa maailmassa?

Palkkaako tv-yhtiö kesätöihin tai keikkalaiseksi työttämiksi jääneitä tipuja? 'Että katos ai, sähän et pääse siipikarjaksi etkä suurmunalaan, joten kiinnostaisiko piipitys? Me tarvittais kyllä semmonen tota laulunäyte, että jos nyt vaan piippaat siihen mikkiin. Noin, hyvä, kiitos! Sinut on palkattu'. Sitten se tipu leimaisi kellokorttinsa ja menisi piipittämään mikkiin kahdeksaksi tunniksi. Ja niinä aikoina, kun tipulla olisi jyvätauko niin näytettäisiin vaan kilttejä piirrettyjä joita ei tarvitse sensuroida.

Mitä tulee edelleenkin tähän dilemmaan, että miksi sana piip? Minä aion nyt koetella kiroilun henkiä ja kiroilla tähän oikein kunnolla. Katsotaan tuleeko joku harakka soitattamaan kostoksi identiteettikriisistä omaa kähinäänsä manaamiseni päälle. Nyt lähtee: piippiippiippiippiippiiippiiiiiiiiiiiiippiiiipiipiiiiiipipiiiiiiiiiiiipp! Hetkinen, nyt minä onneton kirjoitin tuohon vain piip. Eihän se tekstissä näin mene. Uusi yritys: ¤3%%/Ö"2@$¤{! Jo kuulostaa paremmalta. Taidankin lähettää tv-pampuille sellaisen videon, jossa on pelkkää kiroilua puoli tuntia primetime-aikaan pyöritettäväksi. Siinä lähtisi kesätyöläiseltä ääni, kun yrittäisi pysyä tahdissa mukana, mutta ainakos sitä uusi työtön kiroilunestotipu löytyy tilalle.

Hemppis ja rokkitipu

Olimme päivittäisellä kävelylenkillämme Hemppiksen kanssa ja kuuntelimme lintujen kovaäänistä sirkutusta. Yhtäkkiä puusta tipahti Hemppiksen kuonolle lehti, johon oli raapustettu kirjoitusta. Hemppis tavasi ääneen: 'Etsitään isompaa kotia. Edellinen linnunpönttö käynyt pieneksi. Seuraavassa oltava kolme huonetta ja ruokakomero'. Hemppis vilkaisi minuun laittaen juoksuksi. Se kipitti sisälle, etsi työkalupakin, lehtikorin ja narua. Se jakoi korin neljään osaan pahvilla ja paukutti pahvien alle tukinaulat.

Rakennusurakan jälkeen Hemppis lyllersi ulos. Katsoin pullevan ystäväni tikkailla taiteilemista, kun se kiinnitti koria puuhun. Pian asuntoa etsineet linnut kantoivatkin jo tavaroitaan sisälle. Kiitokseksi kodistaan linnut kutsuivat Hemppiksen kylään, joten se keräsi ison kukkakimpun tupaantuliaislahjaksi. Pahaksi onneksi pyöreä krokotiili ei mahtunut sisälle, vaan jäi melkein kuonostaan oviaukkoon kiinni. Siksi se tyytyi juhlimaan pesän ulkopuolella lintujen tarjoillessa sille kärpäsmehua.

Hemppiksen hörppiessä juomaansa eräs lintu lähestyi sitä varovasti. Se näytti hieman apealta laskeutuessaan Hemppiksen kuonolle. 'Minulla on ongelma. Ajattelin vain olisitko voinut auttaa minua, koska rakensit tämän upean kodinkin', lintu piipitti. Hemppis napitti visertäjää tiiviisti, joten lintu jatkoi: 'Olen hieman yksinäinen ja haluaisin pesääni sievän siivekkään. En osaa laulaa niin kuin muut uroslinnut, joten olen pitänyt nokkani kiinni jääden ilman kaveria'. Hemppiksen kävi sääliksi yksinäistä visertäjää, joten se lupasi auttaa.

Seuraavana päivänä Hemppis tapasi uuden lintuystävänsä parvekkeellamme. Se tarjoili pullanmuruja ja pyysi sitten linnulta laulunäytettä. Ääni oli kuin sumutorven ja katujyrän sekoitus, joka sai muutaman kasvin pudottamaan osan lehdistään. Hemppis murahti ja mietti hetken, sitten sen haki sisältä kasettinauhurin. Lintu rääkkyi parikutsunsa Hemppikselle, joka kuunteli nuotit tarkasti vaikka minun olisi tehnyt mieli upottaa pääni pumpuliin. Sitten Hemppis kujersi hennoimmalla äänellään parikutsun nauhuriin ja nopeutti sen. Siipiveikko ripusti nauhurin kaulaansa ja lehahti oksalle.

Muutaman päivän päästä heräsin, kun ikkunaan koputettiin. Samainen lintu halusi jutella Hemppikselle, joten hain sen hammaspesulta. Hammasrivistö täynnä vaahtoa se piipersi parvekkeelle, jossa lintu odotti. Pian paikalle pyrähti toinen lintu. 'Tässä on morsiameni', lintu esitteli. 'Se kuuli nauhoitetun parikutsuni ja halusi tulla tutustumaan. Kun jouduin avaamaan suuni nauhoituksen jälkeen, luulin tipusen lentävän tiehensä. Onnekseni tämä tipu on rokkinaaras. Oma ääneni on suorastaan musiikkia korvilleen'. Hemppis onnitteli paria balettiniiauksella ja suurella halauksella. Sitten se tuli näyttämään minulle saamaansa kutsua tipusten häihin.

Katohan mamma förmylöitä

Mikä siinä on, että formulat kiehtovat niin monia? Autothan kiertävät siinä samaa rataa kierros toisensa perään. Vruuumvruumvruuuuuuum, ensimmäinen kierros, vruumvrumvrum, toinen kierros, vuruuuumvuruumvruum, kolmas kierros... Lahjattomampikin tietää, että tällaista jaksaa seurata ainoastaan särkylääkecocktail verenkierrossa huutaen, kun päätä särkee jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Luulisi katsojilla olevan kamala krapula seuraavana aamuna moisesta nappien popsimisesta, mutta ei, krapula seuraa kierrosten laskemisen loppumisesta.

Seuraavasta kisasta on otettava pohjat katsomalla aika-ajot. Tässä sekalainen läpileikkaus Suomen formulan kotistudioista: Katoha mamma, siinä se Shuumahheri mennee. Ja mennee. Ja taas. Ja katoha mamma ku tossa se taas on. Kylä tää mamma o vaan hiano urheilulaji tää förmylä. Kyssyy hermohisia. Eläs sie imuroitse täs sammoon aikoon. Nih. Tuahan hiukkasen niitä lääkkehiä ku niskat jumottaa. Ja tuossa se taas mennöö ja mennöö ja ohho mennöö ulkos radalta. Tuahan kameera kus tuo olla niis harvinaasta ni napsaasen kuvas. Elä sie ny käy aukkoon noista tyttelöistä. Kyl sie vaan oisit ku ite rusina niitte keskel. Kuvittelohan nys kus sie männösit siel bikiinit piälläs. Kaik maailmo näkis ku siu tissit hytkyyttelis. Ja mie vaihteloisin renkahia. Tumps vaan renkahia sinne sekuntin tarkasti ja sittehä olis taas kuski mänössä. Juuh, vauhrissa. Ja taas tuo männöö ja männöö ja männöö. Mamma ne lääkkehiset! Nuo männöö liikas lujaa. Ottaapi syrämmestä tuallanen touhootus. Ja taas mennee. Hei mihis sinua ny vierään? Älö mee paitti jos meet apoteekkiin. Ja katoha ku Shuumahheri nouseepi autostasa ja vilikuttaa. Kyllä se vaan on semmonen velikulta. Nih.

Kaaostonttu

Pohdin eräänä päivänä mistä kaikki sotku oikein syntyy. Looginen selitys asialle on tonttu. Sellainen kaaostonttu, joka käy isäntäväen nukkuessa tai poissa ollessa siirtelemässä tavaroita. Se tekee sotkemisen niin vaivihkaa, ettei sitä aluksi huomaa. Yksi tavara väärälle paikalle, sitten toinen ja kolmas... Ennen kuin tajuaakaan, kaaostonttu on saanut otteen koko kämpästä. Kaikki on mullinmallin ja tonttu myhäilee kaapin takana onnistunutta sotkua.

Vaikka kuinka tiskaisi, kaaostonttu kokkailee omia keitoksiaan jättäen tiskit muiden huoleksi. Hellan ja uunin rasvaaminen on sen mielestä hauskinta puuhaa, joten se varmistaa lopputuloksen ripottelemalla mausteita ja öljyä levyille. Omat ja sukulaisten vaatteet se pesettää isäntäväen koneessa. Tämän se tekee vain kiusallaan, sillä kaaostonttu inhoaa juuri pestyjä vaatteita. Ja jos sen kaapista loppuvat vaatteet, se käy lainaamassa muutamia. Palauttaessaan vaatteita tonttu ei viikkaakaan niitä takaisin kaappiin, vaan heittelee ne ympäri tuoleja ja lattioita. Tontun suosikki puuhaa on läträtä hammastahnalla. Sillä se pursottelee graffiteja kylppärin seiniin.

Makuuhuoneessa kaaostonttu myllää pedatun sängyn ja solmii peitot ketjuksi, jotta voi isäntäväen yllättäessä paeta ikkunasta. Mukanaan sillä on aina säkillinen pölyä ja erikoissiisteihin koteihin suuria ja vihaisia villakoiria. Tonttu on kouluttanut villakoirat ryömimään valoisana aikana pois sohvan alta ja juoksemaan karkuun imurin lähestyessä. Ikkunoihin tonttu jättää sormenjälkensä ja varmuudeksi vielä hinkkaa laseja likaisella vedellä. Vapaa-aikanaan kaaostonttu rakentelee pölypommeja, joita se voi loma-ajakseen asentaa isäntäväen kotiin. 

Siivouspäivä on tontun kauhistus, joten se pakenee naapuriin tekemään tuhojaan siksi aikaa. Isäntäväen kodin kiiltäessä tonttu palaa takaisin aloittaen työnsä uudelleen. Kaaostontun saa parhaiten taltutettua, kun sen lynttää kirjahyllyn taakse jumiin. Tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun tonttu aivastaa liian puhtaiden pintojen takia. Toinen keino on asettaa tontulle ansa. Se ei voi vastustaa mädäntyneitä hedelmiä, joten kulholle kannatta asentaa karhunraudat tai kärpäspaperia riippuen siitä kuinka paljon vahinkoa tontulle haluaa aiheuttaa. Kaaostonttu on ovela ja saattaa naamioitua serkukseen siivoustontuksi, mutta sen puheita ei kannata uskoa ja päästää tonttua menemään. Parhaiten kaaos- ja siivoustontun erottaa toisistaan, kun sulkee tontun siivouskaappiin. Jos kyseessä on kaaostonttu, se on saanut allergisia oireita liioista siivousaineista. Tällöin tontulle voi antaa kaksi vaihtoehtoa: se jää kaappiin vangiksi tai muuttaa isäntäväen talosta pois. Yleensä kaaostontut valitsevat jälkimmäisen vaihtoehdon. Näin helppoa on päästä lopullisesti eroon sotkusta.

Vanhuus ei tule yksin

Vanhuus ei tule yksin, kun naurat ystävän kanssa, vietät loputtomia kesiä ja uskallat avata sydämesi.
Vanhuus tulee yksin, kun hautaat ystäväsi kylmään maahan, kun kukaan ei enää tunne sinua ja historiaasi ja sydämesi unohtaa kuinka lyödä.
Tuleeko vanhuus, jos siloitat ihosi ja oikaiset ajatuksesi?
Vanhuus ei tule yksin, se tulee kaikille, mutta joillekin vanhuus tulee yksin.

Kirpparihai pulikoi jälleen

Kirpparikierros jatkui tänään ja vieläpä erinomaisessa seurassa.

Nasta: Liisankatu 15
Tiiviisti pakattu liike, jossa on armeijamainen järjestys. Tunnelma on kuitenkin muuta kuin jäykkä. Mahdollisia ostoksia voi ihailla rauhassa ja hiljaisuudessa. Tuotteita ei tarvitse etsiä ja oikean rekin löytää ongelmitta, sillä vaatteet on lajiteltu mekkoihin, paitoihin jne.. Laaja nappikorvisvalikoima. Itselle löytyi kahdet ihanuudet. Vaatteiden hyvä kunto laittoi miettimään miten laadukkaita vaatteet olivat 50-luvulla. Yhdenkään sauma ei viettänyt.

Tuuliatuu: Snellmaninkatu 25
Myy käytettyjä vaatteita, jotka ovat pääasiassa suunnattu lady-ihmisille, tyylikästä toimistotyyliä kannattaville tai juhliin hieman edukkaampaa merkkimekkoa etsiville. Myymälässä kohderyhmä hyvin edustettuna. Vaatteet uudenveroisessa kunnossa, joissakin jopa hintalappu tallella. Yleisvaikutelma hieman sekava ja kujamainen. Miehille oma osionsa. Nettisivut selkeät, joskin vanhahtavat. Oman huomioni kiinnitti raakasilkistä valmistettu pikkumusta. Harmi, kun en keksinyt mitään tekosyytä sen hankkimiselle.

http://www.tuuliatuu.fi/

Makean soijakastikkeen himo

Mikä siinä on, kun tekee mieli jotain tiettyä makua? Jokin aika sitten olisin voinut syödä kookoskastikkeessa olevaa keltacurrykanaa loputtomasti. Nyt mieleni halajaa makeaa soijakastiketta. Itse asiassa keksin vasta äskettäin mistä kiinalaisten ja thailaisten ruokien tämä tietty etsimäni maku on peräisin. Wokkailin siis hirmuisessa näläntunnossa nuudeleita ja katkarapuja pähkinöillä. Loraus makeaa soijaa ja humpsista, ei jäänyt aikaa ottaa annoksesta edes kuvaa. Tosin jos joku nyt haluaa moisesta kuvan nähdä niin suosittelen hakemaan kirjastosta keittokirjan. Live-vaihtoehto löytyy, kun hiippailee lähikiinalaiseen toljottelemaan toisten annoksia.

Hemppis ja kukkaset

Eräänä päivänä tullessani puutarhalta kotiin, Hemppis oli minua ovella vastassa. Se otti ostamani kukkapaketit avaten ne varovaisesti ja hävisi kukkien kanssa toiseen huoneeseen. Hetken kuluttua kuulin krokotiilin rykäisyn ja virallisen äänensävyn: 'Hyvä floorasto, kukkivat ja viheriöivät tapaukset. Olette nyt saapuneet uuteen asujaimistoonne. Saanen esitellä teille nurkkia, tärkeimpänä ikkunalauta ja vesihanat. Ensimmäisestä saatte suurimman päivittäisen valoannoksen, joten suosittelen siirtymään sinne tarpeen vaatiessa. Toisista saatte juomista. Lasinalusen käyttäminen ei ole pakollista, mutta jos teillä on tapana liritellä allenne niin lautasen käyttäminen on välttämätöntä. Tervetulisiasiksi olen järjestänyt teille ravinteita'.

'Höpötätkö sinä kukille?', kysyin. 'Ja kohta hoilaan!', Hemppis hihkaisi. Sitten se kajautti puolet keksimästään Juuret katolla- laulusta. Soolon päätyttyä Hemppis järjesti kasvit tarkasti piirtämänsä pöytäkartan mukaan ja jakoi jokaiselle lautasen. 'Mitä nuo pillerit ovat olevinaan?', ihmettelin. 'Ravinteita: c-vitamiinia, rautaa, kalaöljyä...', Hemppis valisti. 'Tietenkin, mutta etkö aikonut tarjota ollenkaan kahvia. Et kai sinäkään kylään mennessäsi haluaisi syödä pelkkiä vitamiinitabletteja?'. Hemppis lyllersi keittiöön, kasasi syliinsä keksejä ja maitoa alkaen tarjoilemaan niitä kasveille.

Illalla Hemppis kokosi kaikki talon kukat ympärillensä ja kertoi niille tarinoita viidakosta ja ulkona vapaana kasvavista puista. Muutama kasvi taisi hieman säikähtää Hemppiksen siirtyessä kauhutarinaan, joka kertoi metsähakkuista. Ruusun alkaessa nuokahtelemaan, Hemppis siirsi sen olohuoneen pöydälle nukkumaan. Muut kasvit se nosti hellästi ikkunalaudalle, veti verhot eteen ja toivotti kaikille hyvää yötä.

Ennenaikaiset feminiiniset varpajaiset

Järjestimme porukalla ystävällemme vauvajuhlat. Lupauduin tekemään sinne kakun ja tässä tulos:

Pohjan kanssa laitoin mutkat suoriksi ja ostin sen valmiina kaupasta. Kostuttamiseen sopi vadelma limonadi. Kakkupohjan päälle sulatin tummaa suklaata, jonka päälle levitin sokeritonta marjahilloa (sisältäen mansikkaa, kirsikkaa, vadelmaa ja karhunvatukkaa). Ylimmän kerroksen muodosti vispikerman, maitorahkan, hillon ja sokerin yhdistelmä, jonka sidosaineena käytin liivatetta. Koristeeksi ripottelin tuoreita vadelmia ja sitruunamelissaa. Tiedetään, tiedetään, taas marjainen päällinen.

Lissää wanhojen kamojen puttiikkeja

Hepsankeikka: Korkeavuorenkatu 17
Minimini-liikkeessä on tarkoin rajattu valikoima käytettyjä merkkivaatteita. Tyylillisesti hyvin klassisia ja naisellisia vaatteita etsivän kannattaa suunnata tänne. Tuotteiden kunto käy uudesta. Omiin silmiin sattui ihastuttava kukkaleninki, jonka hinta kuitenkin ylitti budjettini.

Helsinki secondhand ja Fasaani antik: Korkeavuorenkatu 5
Nämä kaksi majailevat samassa osoitteessa. Tupa on täynnä huonekaluja ja astioita hyvässä järjestyksessä. Itsekseen kierteleminen ei ole ongelma, sillä myyjää ei näkynyt missään, ellei sitten perässäni hiihtänyt henkilö kuulunut talon väkeen. Kauniita kaappeja, joista voisin mielelläni adoptoida tarvittaessa jonkun. Laaja valikoima astioita. Ilmoittavat nettisivuillaan, kun liikkeeseen on saapunut uutta tavaraa. Kuvaukset ovat tarkkoja.

http://fasaani.fi

Antik: Korkeavuorenkatu 27
Hieman ahdas, mutta tunnelmallinen antiikkiliike kulmahuoneistossa, josta voi tehdä löytöjä jopa lattiatasosta. Erinomainen ja ystävällinen palvelu! Myyjät osaavat kertoa esineen historiaa mm. kuka ostamani korun on omistanut ennen ja koska se on tehty. Sain korusta mukaani myös tositteen, josta tiedot käyvät ilmi. Lupasivat ottaa minulle sivuun kahvimyllyn, kun seuraavan kerran saavat selllaisen myyntiin. Alennusta ostettaessa käteisellä ja välillä ihan muutenkin. Todellinen helmi.