'Kiva, että olet vielä täällä. Olisi kurjaa, jos olisit joutunut pölypalleroiden seuraksi. Tiedätkö miksi imuri yritti ahmaista sinut? Se täytyy kesyttää ensin ja vasta sitten voit siivota sillä', valistin. Hemppis kurtisti kulmiaan ja haki sitten keksejä keittiöstä. 'Laita se takaisin päälle. Katsotaan maistuisivatko sille suklaakeksit'. Tökkäsin pistokkeen takaisin ja imuri alkoi lähestymään Hemppistä uhkaavasti. Paksun krokotiilin tassu väpisi, kun se tarjosi keksejä imurille. 'Kiltti imuri... Tässä, ota herkku'. Maanitteluista huolimatta imuri vain hotkaisi herkut ja Hemppiksen tassun viimeisten murujen mukana. 'Apuaaa!' Juoksin sammuttamaan hirviön, jolloin myös Hemppis pääsi vapaaksi.
'Ethän kerro kenellekään, että hurja krokotiili pelkää imuria?', Hemppis aneli. 'Mutta ethän sinä pelkää imuria. Sinähän uskallat kohdata sen. Minulla on idea'. Hain punaisen kaulahuivin ja ojensin sen epäröivälle ystävälleni. 'Heiluta tätä liinaa imurin edessä. Tiedäthän härkätaistelut? Tässä on sinun härkäsi', kannustin ystävääni napsauttaen imurin samalla jälleen päälle. Hemppis katsoi mustaa kitaa, heilautti liinaa ja huusi: 'Olé!'. Imuri yritti tarrata kankaaseen, mutta pulleva krokotiili kierähti toiselle puolelle ja kapusi vauhdikkaasti imurin päälle. Pölynkerääjä ajatteli vikuroimalla karistaa ratsastajan selästään kuitenkaan onnistumatta siinä. Juuri kun Hemppis luuli saaneensa ratsun hallintaansa, imuri nielaisi huivista kulman. Sitten sen kitaan katosi puolet ja lopulta koko huivi. Kummankin yllätykseksi imuri ei seuraavaksi hyökännytkään kiinni Hemppiksen varpaisiin, vaan alkoi köhimään. Hetken yskittyään se väsähti ja antoi Hemppiksen tarttua sitä kaulasta. 'Kas näin. Sinä voitkin nyt mennä lukemaan. Minä jatkan imurointia', totesi Hemppis tyytyväisesti myhäillen ja taputti imuria selästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti