Mitä kirottua Espoon kaupunkisuunnittelijoiden päässä oikein liikkui, kun keskustelu kääntyi palaverissa katukyltteihin? Oliko jollain kiire kotiin? Kiitos vaan sille yksilölle, sillä jos asuisin Espoossa, en edes löytäisi kotiin. Tarvitsisin vähintäänkin otsalampun, teltan yöpymiseen ja varakerraston, koska joutuisin aina kotimatkalla yöpymään metsässä. Katukyltit kun on Espoossa sijoitettu ainoastaan katujen päihin. Jos satut tupsahtamaan keskelle pitkää katua, ei sinulla ole hajuakaan missä päin korpea viiletät, sillä kukaan ei ole vaivautunut ruuvaamaan pienristeyksiin kylttiä. Pieni vaiva katukylttien pystyttäjälle, suuri apu Espooseen ajoittain uskaltautuvalle.
Vai onko asiasta edes pidetty mitään palaveria? Ehkäpä kyseessä onkin rajalliset ajalliset resurssit. Kaupunkisuunnittelijat ovat itsekin muualta kotoisin ja eksyvät aina palaveriin tullessaan. Jortsan yrittäessä paikallistaa itsensä, navigaattori huutaa Espoon rajalta asti u-käännöstä. Keskellä Espoota navigaattori turhautuu ja sanoo itsensä irti menemällä tilttiin. Tämän jälkeen Jortsa ajelee epätoivoisesti ympäriinsä yrittäen paikallistaa tuttuja maamerkkejä toimiston läheltä. Onnekseen hän löytää sattumalta perille ja jää odottamaan muita.
Pera soittaa Jortsalta ajo-ohjeita, kun kännykästä loppuu akku. Perasta ei sen jälkeen kuulla mitään viikkoon, kunnes hän eräänä kauniina päivänä raahautuu kaupunkisuunnittelutoimistolle janoissaan ja näännyksissään. Vaatteet ovat kuluneet riekaleiksi hänen yllään, koska autosta loppui bensa eikä huoltoasemaa löytynyt mistään. Sen jälkeen Pera konttasi kilometritolkulla kärryteitä. Kunu taas on ennakoinut tulevaa pitäen huolen siitä, että sairastuu yhtäkkiä palaverin aattona. Pera odottaa ja odottaa, kunnes työaika menee umpeen ja lähtee ajelemaan takaisin kotiin. Päätöksien läpiviemiseen kun tarvittaisiin kaikki paikalle, mutta jostain syystä Espoon vihamielinen katuverkosto nielee kaikki ulkopuoliset.
Ehkäpä juju piileekin siinä. On oltava espoolainen osatakseen liikkua tuntemattomassa ympäristössä. Muiden tarvitessa partiotaitoja, aito espoolainen tietää puun lehdistä millä tiellä ollaan. Hänet voisi vaikka pudottaa keskelle Olaria ja hän osaisi pilvien asennosta kertoa missä on pohjoinen ja kuinka monta askelta tarvitsee ottaa päästäkseen päätielle ja takaisin kotiin, joka on tietenkin Espoossa.
Eräs selitysmalli katukylttien puuttumiselle on tietenkin kosto. Joku alhainen espoolaisille kateellinen yksilö päätti, että jos hän ei saa asua Espoossa niin espoolaisetkaan eivät saa tulla sieltä pois. Pysyköön kukin reviirillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti