Voimanjakoa

Mihin tämä pimeys oikein imee ihmisen voimat? Jemmaako se ne jonnekin planeetan valoisammalle puolelle? Lähettää rahtina Honolululle päivänpaisteen kera ja laittaa saatesanoiksi vielä, että 'Nauttikaa toimeliaisuudesta, terveisin: Pimeys!' Siellä ne peijoonit sitten paistattelevat auringossa minun voimieni kanssa, jotta jaksavat kääntää kylkeä. Joku onnellinen on vielä saanut osan Stubbin voimista (kyllä tämän pimeyden on pakko hänenkin voimilleen käydä edes vähän..) ja yhdistäen sen ja omani, jaksaa lepsu turisti juuri ja juuri hilata palaneen ahterinsa jäätelökioskille. Että ole hyvä vaan sinä laiska turisti, sait pimeydeltä osan voimistani. 

Osa on varmaan jaettu jollekin yliaktiiviselle kalaparvelle Tyynellämerellä, joka toikkaroi typeränä ympyrää. Minun täällä kuuluisi toikkaroida tai jos ei nyt toikkaroida, niin ainakin pitää silmät auki suurimman osan päivästä! Mutta ei, kalat ne vaan pyörivät vedessä ja turisti rannalla, kuin hylje. Kaiken kukkuraksi pimeys ei tyydy viemään voimiani vain kerran, vaan ähäkutteilee koko pitkän talven. Välillä se päästää auringon säkistä muistuttamaan meille kuolevaisille, miten asiat voisivat olla ja miten ne ovat vaikkapa siellä kirotulla Honolululla.

Viikateukko

Mie oon miättinny, että ihimiset ja käräpäset o sammaa sukkuu tai aineski sammaa kehityslinijjaa. Kummakki mennee valloo kohren. Ans olla jos jätään uksen apposelleen ni äkkiäkös siältä hyäkkää laumma käräpäsiä sissään. Tai kattoopas lamappua, ni kylä siel vaa maar o jos jonki soroti pörriäistä. Ja immeiseet nua pahimppia ovat. Nääs ku kaik tuppaa menneen valloo kohren lopusa. Ei siis mikkää tylysän takapajula seurraintalon koktailitillaisuus, jossa mie etsiyryn hämärästä huaneesta valloon jottain nähräkseni. Pääasiaallisesti, että mitä murukinnaa mie oon suuhuni laettamasa. Eikä mikkää jetsettie blingelon loisttoon hakkeutuminen, vaan iha vaa ny haastan siittä viikatemiähe valosta. Se ku kuttuu ni se o mennoo sitte.

Kahresta asiaasta mie oon varama: siitä, et mie synnyin ja siitä, et mie heitä lusiikan nurukkaan joku päevä. Tai voisha sitä muarin kiusaksi olla heittämäti. Ha. Ja jokku sitte tiätty väettää, ett mie oisi erellisesä elämäsä ollu joku sittisontiaane. Emmie semmoone oo ollunna vaa joku ammeeba. Ja meiti lemmu tullee olemmaan joku porho. Kyllä sillä vaa o ni viisas katse, että rahhaa se tekkee seurraavasa elämäsä. Muari sittennii... En tierä minkähä rikookse mie oon ammeebana teheny, että tua muari tuaho tuli. Elä sie siälä huutelo, että jos olisit tiänny vallaana ollessas, että mie oon siun tuleva miähes, ni oisit miut syäny.

Jos miusta tulleeki seuraavasa elämäsä hehehkulamppu. Sitte mie verän niitä onnettommii käräpässii pualeeni ja nua kärätsää mennesänsä. Oonkoha se nii, et viikatemiähenki valo polottaa ja sitte sitä vaa lakkaapi oleemasta. Puuf vaa ja minnuu ei olee. Tai jos oikkeen alahasesti ellää, ni pääseköhä sitä sitte viikatemiähe tilaalle. Mutta miinne sitte se viikatemiäs mennöö ku tyättömäks joutuupi? Jospas mie yriitän tunukea sille paekalle, ni eipähä luut kolise kirstusa aikoihi, ku viikateukko pelekää paekkansa pualesta. Ha.

Kukkakorttiteoria

Mikä siinä on kun täyttää vuosia ja pöytä täyttyy kukkakorteista? Teininä sai kortteja, jossa luki: 'Vanhalle luuskalle', 'Onnea käppänälle!', 'Varo etteivät luusi hajoa...' ja kaiken maailman karvinenavaaruuspuvussataustallavähäpukeinenmies- viritelmiä.

Ja nyt? Iän karttuessa kukkakortit valtaavat alaa. Ne eivät vielä ole enemmistö saatika sataprosenttinen todellisuus, mutta orastava alku on jo nähtävillä. Löytyisiköhän kukkakorttien määrälle suhteessa ikävuosiin jonkinmoinen matemaattinen kaava? Kuten: Ikävuosien neliö on yhtä kuin kukkakorttien yhteenlaskettu sivujen pituus potenssiin kaksi.

Toisaalta, kuka kehtaisi kirjoittaa 70-vuotiaan korttiin 'Ikälopulle harakalle'? Tarkoittaako ikäpilailujen loppuminen sitä, että on oikeasti vanha? Varmaa on, että mitä enemmän vuosia karttuu sen suurempi todennäköisyys on saada ah niin turvallisia kukkakortteja. Vai oletteko nähneet kirahvikortteja 60-vuotiaitten lahjapöydillä?

Sähkömonsteri syö sukkia

Kävin lävitse sukkalaatikkoani ja tein järkyttävän huomion: 19 paritonta sukkaa. Siis 19 paritonta sukkaa!! Miten on ensinnäkin mahdollista, että viimeisten vuosien aikana laatikkooni on eksynyt sellainen määrä yksinäisiä sukkia? Toisekseen se selittää sen, ettei sukkia meinaa koskaan löytyä tai olla tarpeeksi. 

Käytänkin mieluummin villasukkia. Niille on muutenkin helpompi löytää pari, kuin tusinalle mustia ja valkoisia nilkkasukkia. Tietenkin voisin käyttää parittomia keskenään. Lopulta pyykkikone söisi parittomat parit yksi kerrallaan. Välttyisinpähän sukkien saumavertailuilta, kuvioanalyyseiltä ja jalkaterän tai nilkkaosan pituuden mittaamisilta.

Helpointa vastaisuudessa olisi ostaa vain samanlaisia sukkia koko laatikko täyteen. Silloin pyykkikone saisi hotkia niin monta sukkaa kuin haluaisi, mutta minullapa olisi aina pari valmiina. Jallittaisin sitä sähkömonsteria. Hah. 

Missä pahikset asuvat?

Eräässä ohjelmassa jäljitettiin pahista kotiovelle asti. Toimittaja totesi asuinalueen olevan perus hyvän ja tiilitalonaapuruston näyttävän normaalilta. Missä niiden pahojen ihmisten oikein sitten kuvittelisi asuvan? Tunkiolla? Mordorin vuoren kätköissä? Kolossa maan alla? Kummitustalossa? Rötiskössä? Tunnistaako pahan ihmisen siitä miten ja missä hän asuu? Entä siitä miten hän sisustaa? Roikkuuko seinillä sianpäitä ja ulko-ovessa piikkikranssi?

C on vain C

Riittääkö jonkin teon perusteluksi ainoastaan se, että kyseinen toiminta kuuluu muka nimenomaisen ihmisen persoonaan? Oletetaan henkilöllä A olevan ärsyttävä tapa puhua toisista selän takana (jos tämä ei ole jonkun mielestä ärsyttävää niin lisää toki jokin muu tapa tähän kohtaan). Asian helpoin kuittaus on olankohautus ja lause: 'No A:han on A'. Miten niin A on A? Jos B on B ja läimäisee toista kuonoon niin voiko sen kuitata sanomalla: 'B on B, se kuuluu hänen luonteeseensa'? Jos A:n luonne ja sen mukanaan tuoma toiminta on toisia ihmisiä ärsyttävää niin voiko asian korjata ainoastaan sysäämällä vastuun A:n muuttumattomuuden piikkiin?

Entä sitten ihmisen positiiviset puolet (kyllä niitäkin useista ihmisistä löytyy monia)? Tässä kohtaa toteamus muuttuu hieman jopa loukkaavaksi. En nyt tarkoita etteikö ihmistä olisi hyvä kehua siitä, että hän on esim. lähes aina iloinen. C on C toteamus vain vesittää ihmisen pyrkimykset kasvattaa ja tuoda itsessään esille omia mukavia puoliaan. Ainahan tuo auttaa toisia, se nyt vaan on sellainen. Onko? Eikö positiivinen toiminta ja toisiin suhtautuminen ole valinta ihan kuin vastakohtansakin.

Mielestäni yhtä hutera perustelu jollekin on sanoa 'pojat ovat poikia' tai 'tytöt ovat tyttöjä'. Se antaa jollekin toiminnalle erivapauden, koska asiaan ei uskalleta tai haluta puuttua. Samoin kuin positiivista toimintaa ei nähdä ja siinä kannusteta, jos se luetaan vain jonkin tietyn luonteenpiirteen johdannaiseksi.

Sukkahousujen salaliitto

Sukkahousut ovat selkeästi liittoutuneet keskenään niiden käyttäjiä vastaan. Ensinnäkään onko olemassa yksiäkään sukkahousuja jotka eivät valuisi? Vaikka repisi suuosan kainaloihin, niittaisi ne kiinni käsivarsiin ja olisi tyytyväinen hetkelliseen paikalla pysymiseen niin jossain vaiheessa sukkahousut alkavat valua. Ne oikein odottavat sellaista hetkeä, jolloin seisoo isossa väkijoukossa tai joutuu olemaan samassa paikassa monta tuntia ilman mahdollisuutta käydä vessassa ja pidim, haarakiila valuu uhkaavasti kohti polvia. Siinä sitten yrittää epätoivoisesti kiemurrella, etteivät sukkahousut pujahtaisi pois jalasta.

Tosin siihen ne eivät ryhdy ilman hajoamista. Jotta nöyryytys olisi mahdollisimman suuri, sukkahousut hilaavat itsensä ensin nilkkoihin. Tämän jälkeen kun yrittää saada niitä pois vaivihkaa, ne repeävät. Reikiintyminen on muutenkin sukkahousujen suosikki puuhaa. Kaikki alkaa pienestä hipaisusta. Jos uskaltaa sukkahousuja jalkaan pujottaessaan koskea niihin, ne hajoavat.

Pitäisi keksiä jokin laite, joka taikoo sukkahousut ylle ja pois, suoraan pakkauksesta. Ja nimenomaan taikoo, sillä ilman jonkin sortin taikuutta ei ole olemassa ehjänä päälle solahtavia sukkahousuja. Tai jos sellaisen loitsun keksii niin samaan loitsuun pitää ujuttaa myös sellainen lause, etteivät seitin ohuet sukat hajoa päällä.

Jos vain ajatteleekin reikää, sukkahousut vastaanottavat ajatuksen ja luovat itseensä sellaisen. Siitä purkautuminen sitten lähtee ja ennen kuin huomaakaan jaloissa roikkuu kasa lankaa ja jotain, jota on muinoin voinut kutsua sukkahousuiksi. Paras tapa tietenkin kapinoida sukkahousuja vastaan on olla käyttämättä niitä. Näin ne kuolevat sukupuuttoon. Toisaalta jos ne on pakko hilata jalkaansa, kannattaa avuksi ottaa liima. Näin saa sopivasti ikisukat, jotka eivät poistu jalasta kuin liottimella.

Talvivaaralainen terveysvesi

Nyt kaupoissa uusi terveysjuoma

suoraan Talvivaaran kaivokselta: 

Rautaa, mangaania ja magnesiumia 

sisältävä vesi. Juo itsesi terveeksi! 

Sisältää myös alumiinia (ei enää koskaan 

hikoiluongelmaa), arseenia (ei 

hyönteisiä inisemässä lähettyvillä), 

uraania (ei röntgeniä, näet luusi 

ilmankin) ja kadmiumia (ei korroosiota, 

lillu kylvyssä niin kauan kuin haluat).

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/11/14/talvivaaran-lahivesien-kaloja-ei-suositella-syotavaksi/201242017/170

Etätyö

Moni hehkuttaa etätöiden mahdollisuuksista ja positiivisista ominaisuuksista. Mitä jos talonmiehen hommat siirrettäisiin nettiin? Sieltä asukas voisi raksia ruutuun tarvitsevansa apua tukkeutuneen pöntön suhteen ja ilmoittaa ruohikolle kaatuneesta puusta. Sitten huoltoyhtiö kuittaisi ilmoitukset, vastaisi netissä liuottaneensa tukoksen ja sahanneensa pinon polttopuita. Kaikki tapahtuisi muutamalla hiiren klikkauksella talonmiehen kotisohvalta.

Tai miettikääpä kahvilaa. Asiakas saisi lampsia pitkin linjastoa, mutta puhuisikin Skypen kautta kahvilan työntekijöille. Muutama näppäimen lyönti ja kahvi olisi lähetetty mukavasti omalta takapihalta aurinkotuolista asiakkaalle juotavaksi. Sämpylän nämä työntekijät tekisivät kotona ja siirtäisivät sen sähköpostin välityksellä kassalle, jossa asiakas sitten maksaisi verkkopankkitunnuksilla suoraan omistajalle.

Kaikista paras paikka etätöille olisi tietenkin sairaala. Netti olisi kytketty lääkeannostelijoihin, jotka pumppaisivat piikkiä suoneen hoitajan napsauttaessa enteriä. Leikkaukset toimisivat yhtä tarkasti, kuin lähitöissäkin. Kirurgin tarvitessa suurempaa näkökulmaa, hänen pitäisi painaa control + ja hienotyöskentely helpottuisi. Eutanasiat hoituisivat koodilla control+alt+delete. Kuka vielä väittää ettei etätyö olisi toimiva vaihtoehto?

Kuplamuovi terapiavälineenä

Kuplamuovi pitäisi virallistaa lailliseksi terapiavälineeksi. Vai oletko törmännyt keneenkään, joka ei alkaisi poksuttelemaan käsiinsä saamaa kuplamuovipalasta? Stressin yllättäessä pala poksumuovia toisi helpotuksen. Vatsahaavatkin vähenisivät, kun ihmisillä olisi lupa poksautella kesken stressaavimman työpäivän.

Kohta kuplamuovista tulisi rahakas bisnes. Sitä ei enää saisikaan särkyvien pakkausten kylkiäisenä, vaan pieniksi arkeiksi muotoiltuina apteekin hyllyltä. Pian valikoimissa olisi enemmän poksuvaa, hiljaisempi vaihtoehto, värikkäitä, eri tuoksuisia ja jopa makuisia paukkumuoveja. Lapsille tietenkin omansa tärkättynä versiona, etteivät pienet hengityskanavat vain tukkeutuisi. Ihmisten paukutellessa sielunsa kyllyydestä, ei-poksauttelijat stressaantuisivat ympärillä kaikuvasta paukkeesta. Lääkäri määräisi heille hermolääkkeeksi kuplamuovia...

Jotkut taas addiktoituisivat kuplien puhkomiseen niin pahasti, että valkotakkisten täytyisi raivata tiensä läpi kuplamuovivuoren löytääkseen potilaan kotoaan. Siellä se istuisi kääriytyneenä kuplamuoviin laulaen Suomen maakuntalauluja poksautellen tahtia. Lopulta poksumuovi todettaisiin yhteiskunnalle vaaralliseksi ja reseptinvaraiseksi aineeksi. Ihmiset tilaisivat salaa ulkomailta särkyviä paketteja saadakseen käsiinsä tätä kiellettyä tuotetta. Viron viinaralli vaihtuisi kuplamuoviralliksi ja huumekoirat koulutettaisiin tunnistamaan takin vuoreen piilotettu poksumuovijemma. Joten jos nyt päättäjät ennakoitte ja kiellätte tämän manalassa syntyneen kuplamuovin heti alkuunsa.

Kolme kysymystä muodista

1. On olemassa pilkullisia kuvioita ja pallokuoseja. Missä vaiheessa pilkusta tulee pallo? Onko halkaisijoiden läpimitat määritelty?

2. Jos hoikka nuori nainen pukeutuu paisley-kuvioiseen paitaan, raidallisiin housuihin, seepraprintti kenkiin, pallohuiviin ja kukalliseen laukkuun, häntä kutsutaan muodikkaaksi. Jos pyylevä muori vaikkapa Imatralta tekee samoin, hän on tyylitön. Miksi?

3. Miksi italialaisissa saappaissa on barbien jalan koolle sopiva varsi?

Käsi-implantti

Joillekin ihmisille laitetaan puuttuvien hampaiden tilalle hammasimplantteja. Toisille taas lisätään volyymia rintoihin, töröä huuliin tai kuoppaa peffaan. Mitä jos joku haluaisikin käsi-implantin? Kahdella kädellä kun ei millään tule toimeen. Yhdellä kannat kauppakassin, toisella pidät puhelinta korvalla ja kolmannella voit kaivaa avaimet laukusta ja avata oven. Mikä sen kätevämpää sateella, kun olisi kaksi kättä vaapaana ja kolmannessa sateenvarjo? Tai kaupassa heräteostosten määrä lisääntyisi kolmannen käden hamstratessa koriin mitä sattuu.

Tietenkin ongelmia tulisi myös monien puseromallien kanssa. Niiden suunnittelu kun on rajoittunut vain kahteen hihaan. Tällöin kolmea kättä käyttävä joutuisi pukeutumaan ponchoon tai näppärästi ompelemaan itselleen lisähihan. Auta armias jos kaikilla kolmella kädellä olisikin peukalo keskellä kämmentä. Paremminkin asian voi ilmaista: neula keskellä kämmentä. Hyvä tuuri on sattunut silloin jos kolmannen käden edellinen omistaja on ollut vaateompelija, pukusuunnittelija tai joku muu ompelukoneiden kieltä taitava henkilö. Tällöin paitojen muokkaaminen ei tuottaisi sen suurempia ongelmia. Ainahan tietenkin voisi haastaa vaatetehtaat oikeuteen syrjinnästä kolmekätisiä kohtaan. Ja jos vielä hankkisi kolmannen jalan ja toisen pään niin siinähän olisi lakikanteita jonossa kuin vuohia teurastamolla. Kuka tietää koska ekstrajatkeiden aika oikein tulee, mutta niin kauan, kuin ihmiseen ei ole mahdollisuutta liittää kolmatta kättä, tyydyn pohtimaan hampaitteni valkaisemista.

Huumeminiponi

Kuulin sokeilla olevan nykyään myös opasponeja. Sellaisia miniatyyriversioita tietenkin, sillä opashevosen lannan siivoaminen lattialta olisikin työläämpi juttu. Miettikääpä minne sen hevosen saisi sijoitettua. Kuraisen lenkin jälkeen pitäisi pestä kaviot ennen kuin opashevonen pääsisi omistajansa viereen sänkyyn nukkumaan. Opashevosen omistajalle valtio maksaisi hevosasumislisää, sillä kartanon ylläpitokulut ovat aavistuksen suuremmat, kuin yksiön vaatehuoneella. Paitsi voihan sen pollen sinne vaatehuoneeseenkin sijoittaa kunhan miettii mihin ne kuteet sitten mahtuvat. Kuinkahan lie hevonen opetetaan sisäsiistiksi? Siksi kerrostalossa ehdoton olisi tietenkin lantaputki yläkerrasta pihan kukkapenkkiin. Ei käy kateeksi talonmiestä putken tukkeutuessa.

Miettikääpä hetki miten miniponit sopisivat muihinkin koirien tehtäviin. Otetaan esimerkiksi huumekoira, jonka luonnollinen jatko on huumeponi. Siellä se harja hulmuten hypähtelisi matkatavarahihnalla ja hirnahtelisi epäilyttävien kapsäkkien kohdalla kouluttajalleen. Palkinnoksi löydöistä se saisi porkkanan. Lentokentällä miniponista olisi myös se etu, että väsynyt kouluttaja voisi valjastaa sen kärryjen eteen liikkuakseen paikasta toiseen.

Entä sitten siat? Onhan olemassa tryffelisikoja, joten miksei huumesikojakin. Tosin possujen kanssa ongelmaksi muodostuisi se, että ne syövät mitä vain. Auta armias sitä maripäissään olevien sikojen laumaa, kun kouluttaja ei ehtisi väliin. Possujen näköharhafiestat pakottaisivat ne sairaslomalle, joten koirat saisivat takaisin vanhan työpaikkansa. Ja mihin ne ponit katosivat...? Lentokenttäyhtiön maksaessa itsensä kipeäksi kavion alla rikkoutuneista matkatavaroista, ponit saisivat kenkää.

Paskapuhegeneraattori

Kuulin kerran iltapäivälehden lukijan toteavan, ettei pidä eräästä julkisuuden henkilöstä ja hänen puolisostaan. Perusteena hän käytti median luomaan mielikuvaan perustuvaa luonne- ja taitoargumenttia, joista kävi ilmi, ettei pariskunta saanut kovin suurta suosiota arvostelijan silmissä. Mietinkin millä perusteilla ihmiset luovat mielikuvan julkisuudessa esiintyvästä henkilöstä tai yleensäkin henkilöstä, jota he eivät tunne. Ärsyttääkö jonkun naama, omaisuus vai väitetyt tekemiset ja sanomiset? Kuka lukee lehtien oikaisupalstoja? Ja kuka jaksaa juttuja aina oikoa?

Keskustelin laivamatkalla ollessani sattumoisin iltapäivälehden toimittajan kanssa. Hän kertoi ikävästä tehtävästä, joka velvoittaa soittamaan tietylle henkilölle niin kauan, että tältä saadaan kommentti. Mikä hyvänsä, kunhan se on kommentti. Jokainen vähänkin ajatteleva on varmasti huomannut miten yksittäisiä lauseita voidaan irroittaa asiayhteydestä ja saada musta muuttumaan valkoiseksi.

Seuraavassa sanakirja paskapuheeseen:

Tuokin voisi tehdä rahoillaan jotain hyvää... = Kadettaa, kun en itse ole niin rikas, että voisin käyttää rahaa mihin tahdon.

Ei ole kovin älykäs/Idiootti... = Tuo on niin kaunis/komea, että ottaa aivoon, joten sanonpa häntä ulkonäön perusteella tyhmäksi. Tai: Tuo on eri  mieltä kuin minä, joten hän ei voi olla fiksu.

Olisi tehnyt jotain muuta... = Itse en viitsi auttaa ja vaikuttaa, joten valitan kun muut yrittävät.

Pröystäilijä... = Kun minä en saa aineellista hyvää, eivät saisi muutkaan saada.

Syöpäkäärylebisnestä pimeässä

Uusi laki velvoittaa tupakkakauppoja peittämään ikkunansa niin, ettei tuotteita voi nähdä ulkoa sisälle. Vaikka en kannatakaan polttamista, on tämä mielestäni liioittelua. Onko seuraava siirto se, että tupakkakaupat eivät saa ilmoittaa myyvänsä tupakkaa eli liikkeen nimi ei saisi viitata syöpäkääryleisiin millään tavalla? Entinen tupakkapuoti joutuisi ottamaan salanimen, kuten: Pötkylä, Pahe tai Suurulla. Kun ihmiset olisivat tottuneet hankkimaan sauhunsa umpi pimeistä röökikaupoista (pitäähän sitä sisällä olla myös valot laitettuna pois, ettei kukaan asiakas vaan vahingossakaan näe olevansa tupakkakaupassa), kaupat siirrettäisiin toiseen osoitteeseen, sillä pelkkä myymälän olemassaolo saattaisi vietellä heikoimmat polttamaan. Tupakkaa saisi lopulta ostettua ainoastaan paikasta, jonka kuuli puskaradiosta ja puskaradiokin saisi sakkoja, jos jäisi kiinni tiedon levittämisestä. 

Miten sitten pitäisi toimia valtion ylläpitämän viinanmyyntilaitoksen kanssa? Jätesäkit ikkunoihin ja oviaukot piiloon, ettei kukaan vain erehdy ostamaan miestä väkevämpää. Se mitä kaupitellaan valtion monopolilla on vähemmän riippuvuutta ja yhteiskunnallisia sivutuotteita aiheuttavaa kuin megalomaanisten yhtiöiden markkinoimilla nikotiinirullilla. Näin mustista peitettyistä ikkuinoista tulisi kaiken paheellisen tai riippuvuutta aiheuttavan vertauskuva. 

Aivojen odottelumusiikki

Silloin kun aivoissa lyö tyhjää, mitä todellisuudessa tapahtuu? Istuuko siellä joku pienen pieni sihteeri vastaamassa puhelimeen ja laittamassa odottelumusiikkia soimaan? 'Mantelitumakkeessa... Pieni hetki, yhdistän. Tintidididimdimdidididimtididimdididididim... Vielä pieni hetki. Tididimdidididimdimdidididimdididimdidididimdim. Ja hetki... Tididimdidididimdimdidididimdididimdidididimdim. Linjoissa on pieni häiriö, vielä hetki...'

Hirvi(ö)kärpäshaarniska

Minä ja hirvi(ö)kärpäset emme mahdu samaan metsään. Kehitin kunnollisen hirvikärpäsiltä suojaavan haarniskan, jotta voisimme liikkua samoilla kulmilla. Haarniskaa varten tarvitsee kolmet supersuuret sukkahousut, mieluiten ihon väriset. Ensimmäiset pujotetaan housujen päälle niin, ettei yksikään hirvikärpänen pääse luikahtamaan lahkeesta sisälle. Sukkahousujen avoin pää nostetaan aina hartioille asti ja solmitaan kahdesta kohtaa eli kummankin hartian päälle tulee solmu.

Sitten pujotetaan toisen sukkahousun lahje päähän. Tällöin toinen lahje jää vapaaksi, jolloin sinne voi tallettaa kaiken tarpeellisen, kuten puhelimen, lompakon jne. Kädet jäävät näin vapaaksi, kun ei tarvitse kantaa laukkua mukana.

Kolmannet sukkahousut pujotetaan käsiin, yksi lahje kumpaankin raajaan. Avoin pää vedetään selästä tarpeeksi pitkälle ja solmitaan vatsan eteen navan kohdalle. Sen jälkeen tarkistetaan saumakohdat, jotta kaikki varmasti ovat hirvikärpäsenpitäviä. Näillä ohjeilla voi sanoa hirvikärpäsdelegaatioille käsipäivää läimäisemällä niitä mukavasti, jotta pikku nilviäisiltä lähtisi edes taju. Muuten haarniska tehoaa siihen, etteivät sekasikiöt pääse tutkimaan alushousujen väriä tai hiusten juurikasvua. Kuka pentele keksi risteyttää kärpäsen ja hämähäkin? Kuka? Kuka? Nyt joku syyllinen vastuuseen tästä tampiomaisesta teosta!

Ovi on mahdollista saada auki

Kaikkea sitä ihminen miettii: Jos ovi on kiinni ja lukittu, mutta avattavissa sisäpuolelta, miten vastata kysymykseen: 'Onko ovi kiinni?'. Nimittäin eräs vastaushan tietenkin on: 'On'. Toisaalta, jos kysyjä tarkoittaa kysymyksellä onko ovi lukossa ja onko siitä kuitenkin mahdollista kulkea, niin vastaus kumpaankin on silloin: 'On'. Ovenhan saa auki sisäpuolen vivusta, joten siitä on mahdolista kulkea. Koska yleisesti ottaen kysymyksen spesifioimista pyytävää pidettäisiin luultavasti nipona, kaikkiin kolmeen kysymykseen voi vastata: 'Ovi on mahdollista saada auki'. Että näin tylsää oli tänään.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Jos minä saisin vetää ohjelmaa, jossa tuunataan vanhasta matosta pipo, lautapelistä kirjan kannet ja kruunukorkeista piikkimatto, sanonta: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä', saisi uuden merkityksen. Leikkaisin takuulla liian pienen palan keskeltä mattoa. Huomatessani virheeni materiaalia ei olisi käytettävissä enää normaali kokoisen pipon tarpeiksi, joten tyytyisin ompelemaan hattua kutistetuille voodoopäille. Mitä luultavammin surauttaisin koneella sormeeni, jolloin pipo saisi uuden värityksen. Säästäisipä yhden työvaiheen.

Kirjan kansia superliimalla liimaillessani unohtaisin lyhyen kuivumisajan, nojaisin poskeeni ja kohta minulla olisi kaunis elävä taideteos ikimietteliäästä naisesta. Koska kuvaukset tapahtuisivat ulkona, tuuli kaataisi liimapönikän pöydälle. Syöksyisin pelastamaan tekelettäni ja hiukseni tarttuisivat kiinni pöydän pintaan. Saisi kuvausryhmä tulla irrottamaan minut pöydän syleilystä saksilla. Lopun ohjelman ajan stailisti yrittäisi pelastaa harakanpesätukastani edustuskelpoista.

Piikkimaton askarteleminen olisi suorastaan katastrofi. Kuvausryhmän pitäisi leikata kaikki kiroilukohdat pois ohjelmasta, jolloin jäljelle jäisi ainoastaan viisi sekuntia lapsiperhekelpoista materiaalia. Heittelisin tuskastuneena kruunukorkkeja päin kuvaajaa ja lopuksi marssisin pois paikalta lepuuttamaan hermojani oikean piikkimaton päälle. Tätä ohjelmaa katsottuaan ei onnistuneen projektin äärellä voisi todeta mitään muuta, kuin: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä'.

Ympäristöneuvos

Mitä ihmettä ympäristöneuvos oikein tekee työkseen? Kuuluuko tehtävänkuvaan käydä taputtelemassa puita ja samalla tsempata niitä kasvamaan paremmin? Ehkäpä neuvoksen päivän töihin sisältyy myös huonomuististen oravien ohjaamista siinä minne kurret piilottivat pähkinäkätkönsä syksyllä.

Ympäristöneuvos seuraa myös vuodenaikojen vaihtumista ja kirjaa ylös syksyllä puista tippuneiden lehtien määrän. Linnuille, jotka eivät pysy nuotissa, hän opettaa laulamisen alkeita. Joten jos joskus satut näkemään ihmisen kiikkumassa kyykyssä puussa ja vihelteltevän nuottiasteikkoa, älä soita lähimpään pöpilään, ympäristöneuvos se siellä vaan hoitaa tehtäviään.

Tuulelle neuvos taas välillä antaa nuhteita, jos se puhuroi ruokatauolla neuvoksen kahvikupin nurin. Muurahaiset saavat tulostavoitteita ja mehiläiset kirjalliset ohjeet mesikukkien sijainnista. Niiden on myös toimitettava raportti kerätystä medestä ja rakennetuista kennoista ympäristoneuvoksen postilaatikkoon joka viikko. Näin hän pysyy kartalla siitä, kuinka paljon kukilta kerätään veroja luovutetusta siitepölystä. Ympäristöneuvos ei koskaan pidä lomaa, sillä ei se ruoho itsestään kasva vihreämmäksi aidan toiselle puolelle.