Pimeys tulee iholle

Tämä pimeys kietoo itseensä eikä päästä irti.

Valo yrittää tunkeutua harmauden läpi,

mutta synkeys ei irroita otettaan taivaankannesta.

Se rusentaa kirkkaat säteet kouraansa piilottaen ne vatsaansa.

Luonto on hiljaa,

kuin odottaen ihmettä,

kirkasta merkkiä taivaalta herätä uuteen kukoistukseen.

Kerran vielä valo valtaa lakeudet,

mutta ennen sitä,
pimeys tulee iholle.

Oodi puutarhatontuille

Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sinä kirkasotsainen puutarhatonttu. On muovisi niin sulavaa, kun tulella sitä polttaa saa. Ja keraamisen tontun tie se pajavasaran alle vie.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sinä rumilusten kauhistus. Multa taitaa päästä aivastus, kun allergiaksi käy luokitus. Sä tonttu hirveinen olet oodin tään arvoinen.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, nyt minne katosi puutarhatonttu? Kas tuolla mennä viilettää se pitkin mäen nyppylää. Auton perässä tiensä vie ja katuun kolisee tontun ien.
Tonttu, tonttu, puutarhatonttu, sä henkesi edestä juosta saat pitkin pihat, pellot ja maat. Ja sinut kun löydän, raivoni tuta saat.

Vanhuus ei tule yksin

Vanhuus ei tule yksin, kun naurat ystävän kanssa, vietät loputtomia kesiä ja uskallat avata sydämesi.
Vanhuus tulee yksin, kun hautaat ystäväsi kylmään maahan, kun kukaan ei enää tunne sinua ja historiaasi ja sydämesi unohtaa kuinka lyödä.
Tuleeko vanhuus, jos siloitat ihosi ja oikaiset ajatuksesi?
Vanhuus ei tule yksin, se tulee kaikille, mutta joillekin vanhuus tulee yksin.