Harakan lounas

Elokuu hujahti äkkiarvaamatta ja syyskuu raivasi tiensä kalenteriin. Katselin harakoiden touhuja ikkunasta. Ne näyttävät nauttivan kuolleista pihakukista enemmän kuin minä. Jotain ne sieltä kaivavat.. siemeniä ehkä. Ainakin jättävät harvan mustikkasadon rauhaan, joka kurkistelee punertuvien lehvien alta. Omenat eivät tänä vuonna vaivautuneet kaartamaan oksia raskaina maata kohden. Itse asiassa keväällä ei näkynyt yhtäkään kukkaa, joten eipä sitä tule yhtäkään omenaa. Takapihalla köllöttelyn aika on ohi. Lepotuolin pehmuste kostea sateesta ja grilli odottaa varastointia. Syksy on täällä.

Aamulenkki

Aurinko kimalteli ruohikossa kaikissa spektrin väreissä, kun suuntasimme hurtan kanssa aamuiselle kävelylenkillemme. Huurre oli vallannut maan ja pieni koira pyöriskeli lehtikasoissa onnellisena. Eipä sitä omaankaan onneen muuta tarvitse, kun näkee kaiken kauniin ympärillään ja iloisen eläimen telmimässä ensimmäisenä pakkaspäivänä.

Syksyn värejä

Raekuuro

Kotiovella minut yllätti ukkonen. Vettä tuli kuin aisaa ja silmänurkassa välähti. Heti perään kuului valtava jyrähdys. Ihan kuin joku olisi posauttanut tykillä korvan juuressa. Sisälle päästyäni ihmettelin miksi joku yrittää tulla katosta läpi. Rakeet hakkasivat maata ja taloa, mutta onneksi ne vietävät eivät olleet ehtineet kasvaa läpimitaltaan senttiä suuremmiksi.

Hurtta uimassa

Olen helteillä käynyt lähes jokaisena päivänä koirulin kanssa rannalla. Pieni ei oikein ole vielä hiffannut, miten rannalta pääsee uimaan veteen. Kun on kolme tassua pohjassa ja yksi paddlaa niin väkisinkin siinä koira hämmentyy. Ja jos erehdyn menemään liian pitkälle rannasta maanitellakseni hurttasen uimaan, jää koiruli rannalle ruikuttamaan. Kirjaimellisesti.

Siispä olen ratkaissut ongelmat kantamalla palleron veteen, josta se sitten ui rantaan. Viilentää kumpaakin osapuolta. Selvästi tuo paddlaaminen tulee pumpalta selkärangasta, sillä aina sylissä veden päälle joutuessaan se alkaa jo valmiiksi uimaan etukäpälillänsä.

Rannalla vihreän joen...

Ensimmäistä kertaa matkalla hiekkakuopalle. Taisi mennä vähän kiertoreittiä, mutta hurtalla oli hauskaa. Se nuuhki sivupolkujen alut ja kysyi aina luvan saako lähteä pidemmälle tutkimaan. Lopulta hiekkikseltä kantautuvat äänet johdattivat suunnistustaidottomat perille.

Vihdoin!

Meren äärellä

Hurttani kirmasi onnellisena meren rannalla välillä kaisla suussaan juosten ja sitten aaltoihin kahlaten. Itse ihailin kaunista iltaa.

Iltalenkillä

Kukkia, vihdoin

Kukkapöydän sommittelu on aina mukavaa.

Muurikelloja korissa.

Kaunis, mutta nimetön...

Tuoksuköynnös.

Kevät

Takapihan talvi

Jospas nuo pienet kartiokuuset keväällä elpyisivät ja nuo ruskeat neulaset muuttuisivat vihreiksi.

Koira haistelee lumessa olevia jälkiä ja linnut laulavat serenadejaan! Se on ihanaa musiikkia korville, sillä kohta tulee kevät.

Puutarhan talvi

Lumi peitti vihdoin kalusteet ja kaikki kasvit. Vastahan talvi tuli ja minä jo olen suunnittelemassa tämän kevään uusia tuulia. Vesiallas, johon tulee vesikasveja ja kelluvia kynttilöitä. Kukkatorni ja tietenkin ruukkuihin ruusuja ja maahan mahdollisesti freesioita. Salainen puutarha valmistuu hiljalleen...

Kauneutta ennen kylmää

Vaikka puut ovat jo pääosin pudottaneet lehtensä, voi syksyisestä luonnosta löytää kauneutta. Aamulenkin satoa:

Puiden luurangot

Vaikka puista onkin monin paikoin enää ranka jäljellä, niin maassa riittää edelleen iloisen värikkäitä lehtiä.

Puutarhan syksy

Ihanaa kun omalla pihalla voi ihailla ruskaa kaikissa sen väreissä.

Koira tutki yrttilaatikot tarkasti. Osa rehuista on selvinnyt pakkasöistä. Pitäisiköhän nekin kerätä jo pois...

Puutarhavierailu

Vierailin ihanassa puutarhassa:

Hurtta leikki omenalla ja itse ihastelin kaiken rehevyyttä, sommittelua ja sitä, ettei silmä tavoittanut kaikkea kerralla, vaan jokaiseen yksityiskohtaan piti erikseen perehtyä.

Aamulenkki

Sumuisella aamulenkillä hurtan kanssa.

 

Hämähäkki oli tehnyt verkkonsa sillan kupeeseen.

Kiituri pellolla.

 

Sumua <3