Brahen kentällä luistelemassa

Hetki tästä ja kenttä oli täynnä elämää.

Parin vuoden tauon jälkeen pysyin edelleen luistimilla pystyssä. Jesh.

Lehemäpoollo

Mie muarille erräänä päevänä huastelin, jotta kattottas tuata poolloa. Se ei lämminnynnä irealle, ku ois pitänynnä muka ruakaa laittaman ja lehemät lypsämän. Kylähä nua ny se aikkaa päräjää, jotta kattottaa ku aikuiset miähet riuhtooppi mailoila ja yrittääp saara palloa paekasta toisseen. Miun kuulemma pittäis lopettaa tua uruheilun tapittamine ja tehrä jottai muuta elämälläin.

Noh, mie päätin josko Rami ja Reino tullois miun kanssa pellaamaan lehemäpoolloa. Mie otin talikon, Rami lapion ja Reino lekan. Elä sie ny muari huutelo sieltä mittää. Mie lypysin lehemät heti ku ottelu ol loppunu. Alakuun oli hiukka vaikeuksia yrittää kavuta Mansikin selekään, ku ei sille mikkään satula isitu. Ja ämmänjatke tuppasi kaattumaan ja Reino sen mukaana.

Pari keretaa ku olotii yritetty, ni Mielikki tul ammummaa Ramin korovaa. Tuaha säekähti iha tolokuttomasti ja liukastu lehemän lantahan hualimattomuuttaan. Kylä myö naurettii, siis Reino ja mie ja varamaa lehemäkki. Mie väetän, että nua nauraa meitin ihimisten juttuja harava se päevä. Myö ei vaa kuulla sitä. Voipi tiätenkin olla, ett joku kaunis päevä joku tiäremiäs keksii semmotten vekottimen, joka kääntääp kaikkien elukoitteen aatteet suamelle. Siinäpähä sitten käkättäävät, lehemät siis. Ja oraavat ja siillit ja varasinki variikset, mokoomat hurulinnut. Mie en o kosokaan nähny elukoiren liukastuvan ommaan jätökseensä. Ei kait ku koko luamakunuta siittä reppeis.

Mitä tulloo meitin lehemäpoolloon ni ei siittä mittään tullu. Siirrelttiin vähä nurumikkoa sitte paekasta toisseen, ku hutkittii kokareita kasavimaan suuntaha. Muari tykkäs hyvvää, ku rehut sai vähäse ravinttoo.

Muarin tekenine kerraasto

Mie en kylä tiiä ny yhtään mittään mitä sitä pukisi piällensä. Olin lährössä sivakoimmaan ku muari toppuutteli, ettei tuallasisa vetimisä männä mihinkkään. Oliha miulla ukkivainnaan kalasarit ja rusukea neule, mutta eivät nua kelevanneet. Niisä ois ollunna ilimastointireijätki iha omasta takkaa. Akka sanoo, että oraavatki naurraa miulle. Naurakeet poies vaa. Ku kualevat räkätykseesä ni mie tee niist turuki.

En mie sitä muarille anna. Se käyttääpi jottai tekenisiä kerraastoja ulukona kohokatessaan. Ne päästääp hikkee mukaamas lävitte ja lämmittää sammaan aikaan. Pah. Kylä tekenine kerraasto o parree semmonen, josa o vasara mukana. Se se o torelline tekenine kerraasto. Näilä nykyajaan nuarilla se varamaan tarakottaa, että niilä o tiatokone pökösyisä. Siis joka pöksysä, ja ne mittaapi niitte elintoimintoja ettei vaa kualema pääse yllättääs. Mut kah jos törömäät puuhu sivakoiressa. Siihe ei palajo semmottet humupuukihousut auta. Kaiketi nua ei siksi hiihräkkään ennää, ku ne pelekää kualemmaa.

Ny se muari raakkuupi, että ois pitänynnä olla viälä vanttuutki. Raavas miäs ei semmottista perusta. Kylä se vaariki oli tukkimettällä kesät talavet iliman mittään räpyttimmiä. Käret siinä karaistuupi ja miel, ku ei ruveta turuhia rukkassia sovittelomaan soromihi. Mie lährenki mettään alaasti ni ei tulo sanoomista ennää asustuksesta. Simpautan lauran pätäkät jalakoihi ja risuista saapi erinomaaset sauvat. Siin ei voitelusta kitistä ku mennää mäkkee alas sutujakasti.

Potaatti fuutbakkia

Mie täsä päätin alottaa harrastammaan jottain uruheilua. Ei tuata muuten viittisi, mutta ku tua maamma ehtiipi noppeemmin tuanne nisupöyttään ku mie. Ku mie oon ryystänynnä kaffeeni ja syäny nisuni ja selekäni käännän ni johan tua muari pomoppaa ku nuari sika ja korojaa kaiken poies. Mie en ehinnä eres sanooa, että ei ni kiiruusti tarttisi häpöksiin nisusta vierä.

Mie ajaattelin sitte, että josko pikamaatkaa ruppeis juaksemmaan. Kokkeilin spurtata porstuasta navettaan, mutta kah ku liukastuin sonttaan. Muari kehetas naurraa kahren kerroin ikkunasa. Sitten mie ajaattelin, että mie potokisin tuallasta fuutbakkia. Otin sitten nii piänen peruunan ja rupesin potkuttelloon. Äkkiäkös tua muussautuipi. Eläkä sie muari ny sielä kailota ettei miun fuutbakit sopiisi muusihin. Kylähän nua viinitkii poletaan varpahilla ni miks ei meitin pottumuusit. Muari kiälsi tuhulauksen, joten se laji ol sitte siinä.

Kolomantena päätin jotta tsierliitinkiä kokkeilen. Muari oli vähä eppäileväinen, josko tua Mansikki oppiipi koreeokrafioita. Kylä se mullikka tanssiipi ku uurelle nurumelle pässee ni miksei mussiikinki tahatiin. Isikelmää vaan pelliin ni johan heltijää jalaka vipaattaammaan. Mie tein heinäästä semmottet pompommitki hyppelyn seuraksi. Kylä mie hetken ehrin huitoa, kunnes lehemä tuli ja söipi miun pompommit. Ja mie ku vaa oliin kääntänynnä selekäni ja ketkuttamasa lannetta ku Elevis ikkään. Se o sitte viraallista etten mie oo noppee vaikka harjoottelis, mutta site ei muarille kerrota. Se ol miun ja Mansikiin sallaisuus.

Muari pellaa pinkiponkia kanoojen kansa

Kuka olis uskonunna, että pinkiponki olis nii kouukuttava laji. Mie kattelihi silimät sikkarasa sitä menoa. Välistä miätin onko niilä eres palloa siinä touhusa mukana vai soittaakoha joku siälä vanahalta kaseettinauhurililta sitä pinkiponkiääntä. Ku eihän kukkaan täysjäräkine tommotten pallosen peräsä pysy. Kylä niilä vaan maar varmaan o semmone äänitehoste ja kilipailijat nuo huitoopi ilimaa. Aineki mie huitosi ku ei palloa näkysi missää.

Pittäis laila kieltää tommonen riahumine. Olis turuvallisempaa ku nuo vaa huruuttelis sitä palloasa. Hurrutihurruti vaa pitikin pöyrän pinitaa. Tai laattiala, mut mie oon sitä miältä, että se ei olisinna kovi eregonoomista. Kävis piakkoi selekää jummaamaan. Sittehä sitä ei vasta näkisikkää ku salamoita ku se selekä aiheuttas semmottet kipunat. 

Muaria pittäis pyytää rapsuttelloon pinkiponkisankaria. Siittähän tuliiski vallan maiinio uruheiluhiaroja. Kattos ku o akalla voimmaa jolla mällätä. Kylä mulla tiätty o enemmä, mutta kylä se vaa passais semmottii hommii. Elä sine sielä mittää ny muari huutelo, että kananmunnii muistutteloopi nua pinkipalloset. Kylä se vaa o nii, että ne o muavia. Muari voi sannoo mite vaa siitä, että meitin kanaalanpito kannattais ku ruettais myymmään munankuaria pinkiponkijäräjestöille, mutta mine sano, että ei. Muari voi itte pelata pinkiponkia kanoojen kanssa. Mie voi olla tuamarina. Kylä ne kanat aina muarin hakkais.

Olympiäädi

Ny kun on nua olympiäädit ni mie aion pysyytellä telekkarin ääresä tiivihisti ku iilimato koivesa. Niilä uruheilijoilaha o omat hualtojoukot ni on kylä miullaki. Muari nimittäi saapi kantoo miulle kaike tarvittava. No ei ny iha pisuaaria töllöttimen äärehe kehetoo sitä laittaa rahataamaan, mutta ruakaa on kylä saatava tai ei tulo elämästä mittää. Eikä olympiäädin seuraamisesta. Marssihan nua vattallaan nua uruheilijatki siinä kulukueesa. Tai no kylä ne ois ollunna aika kännisä, jos tuan ny kirijaimellisesti tulukittis, nii ku muari tuntoopi välillä miun suhutooni tekevän. Mutta mie ku tarakotan, että nua taratteepi ruakaa, jotta jakasavat rymistellä arreenoillla. 

Mie jakasan rötvätä sohovalla koivet kenosa ku on ruakaa masusa. Kylä se vaan nii o, että miäs tarattee energiaa nappisuarituksiin. Muari yrittääpi vängätä vastoon, että se ei aionna kanataa semmottia määriä sapuskata kotio ku mie ajattelin syärä. Ja miun muka pittäis sitä autella siinä urakasa. Mie oon meirän pereheen uruheilija ja muari ei. Ni. Joten saapi se välillä teherä jottai kunutonsa etteen jottei iha rapistu. Kylä sen naama jo roikkuupi, mutta mie en viitti tiirata kovin läheltä ettei tuu torellisuus esiille turuhan tarakasti. Toista se ol noilla uruheilijoila. Ei roiku mikkään, paitti voimistelija renkaisa.

Muari pikineisä

Kylä mie oon ihimetellynnä että mitä nuilla uimmareilla liikkuupi pääsä. Muutaki ku vesi solahteloopi korovasta toisseen. Ploskisploskis kuulluisi vaan, jos viittisi kuunnella viäresä ku nua nytkäyttelis nisikojjaan. Mine en viiti kirimata alataasa päärystä toisehen. Kylä se maar nii o, että järävesä sitä uirahan kesät talavet. Jos ei vesi liikunna ni sitte lumesa. Ei haise kloori tai mikkää jalakahiki. Ei nii, että miun hiki haisis vaikka tua akka siittä aina muistaapi muistuttaa. Käy pesulla. Kylähän mie käyn, joka viikko. Ja tukan mie pesen joka toine viikko. Kylä muarin kelepaa, mutta se ei vaa ymmärrä. Muka kahresti viikosa pittäis parataki ajjaa. Ei käy.

Mine harrastan kesälä semmosta kuviokeleluntaa, kalojen kansa. Ne kelelluupi toisaalla ja mie omasa rauhasa. Ei kukkaan mukauimari poloski vettä naammarriin. Se on vaa mie ja mamma rannala pikku pikineisä. Kai se haavveilleepi josotain uimaripoijjiista, mutta kylä mie syryjäytän vettä enemmän ku nua, joten se on parreeta vaan tyytyä minnuun.

Mie luulen, että nua kilipauimarit pyssyy pinnalla sen loorin takia. Siis sen ainneen. Sehän se niistä nii noppeita tekkee. Eikö nua tesetaajat ole tajunnunna, että loori o semmonen salasteroiri. Sitä nua hengittelööpi aina harajotuksisa ja mie ku e hengittelö ni mie vaa kellun. Josokus hittaasti virran mukana etteenpäin, mutta eipähän tartte minule teherä mittää hemohessitesetejä. Heremohestesti. Phah.

Muori pellaa humalasa daartsia

Kylä mie vaan miätin, että mikähä sitäki ukkoa vaivaa, joka kylillä huuteleepi ossaavansa pelata daartsia. Daartsia ja daartsia. Miun nuaruudesa se ol vaa tikanheittoamista. Jos viskasihi ohi suulin seinästä saipi tikkasta ettiä heinäpellosta piänen ikänsä. Siälä myö poijjiissa pegottihin muutamat heinämättähät ennen ku saatihin kokoon koko tikkakatras. Kylä mie ossuin tauluhun, mutta se naapurin Pena ei kylä millään meinannunna tajuuta, että heittäesä pittäis kattella sinne renkuloiden välliin ja jättää ne traktoristen pyärien silmäilyt vähemmälle. Kylä siinä männä viärähti kesäyät mukaavasti. Ei sitä tajuunnu ees heilastella ku vaan heittelipi tikkasia.

Kuka senki o keksinynnä, että se daartsi o oikei uruheilulaji. Kattia kansa olis miun muorein sanonunna. Meitin tyhymä kolliki ossais niisä kisoisa tährätä tauluhun. Vaikka silimät kenosa. Ja akka vaikka humalasa. Silitähän nua daartsin pellaajat näyttääpi. Ainaki osa. Silimät killisä visikoo tikkasia tauluhu. Kas ku eivät tuamaria konase persuuksille ku tarpeekki kiaroon kattovat. Puhukovat viälä silimät jolotaki viattomalta sivuulliselta. Sivuulliset uhurit, sitähä se Aarskaki tähritti. Mut ei vuan tiänny, että tikka ne uhurit saapi aikoon. 

Miun muari ku kiukustuupi ni siinä on sivulline uhri, nimittäin mie. Ja sillo o parree paeta ja kauas. Sillo mie mänön pellaan tikkaa Penan kansa. Ei tua viäläkään osu tauluhun, mutta latoset on suurentununna. Eipähä kykitä ennää pellon piennarta pitikin. Paitti ku akka ettii nin sillon mie en oo ollunna paikalla.

Elähän fröökynä kato jalakapalloa

Mikähä siinäki sitte o, ku tua jalakapallonpotkinta nii innostaa. Ei nua fröökynät semmosista tajua. Paitti jotku, mutta saapi olla aikas fröökynä. Semmone kovaheremone, joka ei palajo säännöksistä kyselehe. Kukaha semmottaski jaksaapi vastata pelin tuaksinasa, ku toine kyseleepi, että kukaha tuaki o ja mikähä tua pyörivä hommeli o, miksikähän tuala ei ole kukkahisia nurumella ja mistähä maasta nua kommeet poijat tulloo. Täälä o iha tarapeen hyven näköset ukot raitilla ja telekun takana. Kylä määki vaa nuaruudesa vetelin mimmehiä pualeeni ja silimiäni niin vilkutteloin. Ne mulkoili takaasi. Ja kylä niitä mammoja kaatu ku aitaa vaa. Korekeeta ja korreeta aitaa.

Ei sinänsä että miun nykkyiset airat ois jokseenkki kaatuvaista sorttia ku niitä oon tuanne naapuripirteille nikkaroinunna. Kylä ne puupöllit kesetää vaikka pitäjästä loppusivat asukkahat. Olisiki monta tarinata kerrottavana nuista maammoista, mutta ku tua ompelupuikkosien ääni häirittee päivämiettehiä. Kuka ukko sitä pyssyypi seleväjärkisenä saati tolokuissaan ku fröökynä vetelee neulosta kaiken päivää. Sitä vähemmänstäki saapi heremoromahuksen. Klikketiklak vaan. Kylä mie ennemmin kuuntele ku jalakapallohulluhiset karajuu äänensä kähöseksi.

Katohan mamma förmylöitä

Mikä siinä on, että formulat kiehtovat niin monia? Autothan kiertävät siinä samaa rataa kierros toisensa perään. Vruuumvruumvruuuuuuum, ensimmäinen kierros, vruumvrumvrum, toinen kierros, vuruuuumvuruumvruum, kolmas kierros... Lahjattomampikin tietää, että tällaista jaksaa seurata ainoastaan särkylääkecocktail verenkierrossa huutaen, kun päätä särkee jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Luulisi katsojilla olevan kamala krapula seuraavana aamuna moisesta nappien popsimisesta, mutta ei, krapula seuraa kierrosten laskemisen loppumisesta.

Seuraavasta kisasta on otettava pohjat katsomalla aika-ajot. Tässä sekalainen läpileikkaus Suomen formulan kotistudioista: Katoha mamma, siinä se Shuumahheri mennee. Ja mennee. Ja taas. Ja katoha mamma ku tossa se taas on. Kylä tää mamma o vaan hiano urheilulaji tää förmylä. Kyssyy hermohisia. Eläs sie imuroitse täs sammoon aikoon. Nih. Tuahan hiukkasen niitä lääkkehiä ku niskat jumottaa. Ja tuossa se taas mennöö ja mennöö ja ohho mennöö ulkos radalta. Tuahan kameera kus tuo olla niis harvinaasta ni napsaasen kuvas. Elä sie ny käy aukkoon noista tyttelöistä. Kyl sie vaan oisit ku ite rusina niitte keskel. Kuvittelohan nys kus sie männösit siel bikiinit piälläs. Kaik maailmo näkis ku siu tissit hytkyyttelis. Ja mie vaihteloisin renkahia. Tumps vaan renkahia sinne sekuntin tarkasti ja sittehä olis taas kuski mänössä. Juuh, vauhrissa. Ja taas tuo männöö ja männöö ja männöö. Mamma ne lääkkehiset! Nuo männöö liikas lujaa. Ottaapi syrämmestä tuallanen touhootus. Ja taas mennee. Hei mihis sinua ny vierään? Älö mee paitti jos meet apoteekkiin. Ja katoha ku Shuumahheri nouseepi autostasa ja vilikuttaa. Kyllä se vaan on semmonen velikulta. Nih.