Mie muarille erräänä päevänä huastelin, jotta kattottas tuata poolloa. Se ei lämminnynnä irealle, ku ois pitänynnä muka ruakaa laittaman ja lehemät lypsämän. Kylähä nua ny se aikkaa päräjää, jotta kattottaa ku aikuiset miähet riuhtooppi mailoila ja yrittääp saara palloa paekasta toisseen. Miun kuulemma pittäis lopettaa tua uruheilun tapittamine ja tehrä jottai muuta elämälläin.
Noh, mie päätin josko Rami ja Reino tullois miun kanssa pellaamaan lehemäpoolloa. Mie otin talikon, Rami lapion ja Reino lekan. Elä sie ny muari huutelo sieltä mittää. Mie lypysin lehemät heti ku ottelu ol loppunu. Alakuun oli hiukka vaikeuksia yrittää kavuta Mansikin selekään, ku ei sille mikkään satula isitu. Ja ämmänjatke tuppasi kaattumaan ja Reino sen mukaana.
Pari keretaa ku olotii yritetty, ni Mielikki tul ammummaa Ramin korovaa. Tuaha säekähti iha tolokuttomasti ja liukastu lehemän lantahan hualimattomuuttaan. Kylä myö naurettii, siis Reino ja mie ja varamaa lehemäkki. Mie väetän, että nua nauraa meitin ihimisten juttuja harava se päevä. Myö ei vaa kuulla sitä. Voipi tiätenkin olla, ett joku kaunis päevä joku tiäremiäs keksii semmotten vekottimen, joka kääntääp kaikkien elukoitteen aatteet suamelle. Siinäpähä sitten käkättäävät, lehemät siis. Ja oraavat ja siillit ja varasinki variikset, mokoomat hurulinnut. Mie en o kosokaan nähny elukoiren liukastuvan ommaan jätökseensä. Ei kait ku koko luamakunuta siittä reppeis.
Mitä tulloo meitin lehemäpoolloon ni ei siittä mittään tullu. Siirrelttiin vähä nurumikkoa sitte paekasta toisseen, ku hutkittii kokareita kasavimaan suuntaha. Muari tykkäs hyvvää, ku rehut sai vähäse ravinttoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti