Hemppis leipoo

Herätessäni eräänä aamuna ihmettelin ilmassa leijuvaa käryä. Kurkkasin keittiöön, jossa Hemppis hääräili patalaput tassuissaan. Olohuoneen lattialla lillui kasa kananmunia ja tiskialtaassa pesusieni ja saippua. 'Mikä tornado täällä on käynyt?', ihmettelin. 'Ajattelin yllättää sinut leipomalla kakun', vastasi Hemppis. 'En ole koskaan aiemmin leiponut, joten turvauduin Jauhopeukalo keskellä pullaa- kirjaan. Siellä sanottiin, että riko ensin kananmunat. Tein työtä käskettyä, kiipesin kirjahyllyn päälle ja tiputtelin munat sieltä alas yksitellen. Vasta sitten luin lauseen loppuosan, jossa todettiin, että munat pitää rikkoa kulhoon'.

En ehtinyt kysyä mistä aineista uunissa paistuva leipomus oli sitten valmistettu, kun pulleva ystäväni jatkoi: 'Ollessani viemärikrokotiilina turhamainen torakkaystäväni neuvoi, että mädistä kananmunista saa kiiltävän kuoren. Ajattelin ettei se varmaan haittaa, vaikka kyse onkin tuoreista, joten pyöriskelin rikkinäisten munien seassa. Mitatessani maitoa lavuaariin...' 'Siis minne?', huudahdin. 'Lavuaariin, meillä ei ole tarpeeksi suurta kulhoa, johon sopisi viisi litraa maitoa. Tosin olin vahingossa lukenut ohjeen väärin. Siinä sanottiin viisi desilitraa'. Olin juuri sanomassa jotain väliin, kun Hemppis piti tauon puheestaan. Krokotiili oli kuitenkin nopeampi.

'Tassuni alkoivat liimautumaan yhteen, joten päätin mennä kylpyyn. Kyllähän aikoinaan hallitsijatkin pulikoivat maidossa, joten miksen minäkin. Lyllersin hakemaan saippuan ja sienen. Oli mukavaa harjoitella uusia aarioita posteljoonien syyskonserttiin. Minähän voisin vaikka tottua tällaiseen ylellisyyteen'. 'Mikä tuolla käryää?', sain henkäistyä. Hemppis ryntäsi nopeimmalla pyörinnällään uunille, avasi luukun ja veti pellin ulos. Sen keskellä oli mustaksi hiiltynyt lämpömittari. 'Ohjeessa sanottiin, että uunin lämpötilaa pitää tarkkailla, jotta leipomus onnistuisi', totesi Hemppis hämillisenä. 'Hassu krokotiili. Mennään kahvilaan ja tilataan kummatkin iso kasa kakkuja ja teetä. Syödään leivoksia koko päivä jokaisella ruoalla'. Hemppis murahti tyytyväisesti ja niin lähdimme ahtamaan herkkuja kupuumme.

Muari pellaa pinkiponkia kanoojen kansa

Kuka olis uskonunna, että pinkiponki olis nii kouukuttava laji. Mie kattelihi silimät sikkarasa sitä menoa. Välistä miätin onko niilä eres palloa siinä touhusa mukana vai soittaakoha joku siälä vanahalta kaseettinauhurililta sitä pinkiponkiääntä. Ku eihän kukkaan täysjäräkine tommotten pallosen peräsä pysy. Kylä niilä vaan maar varmaan o semmone äänitehoste ja kilipailijat nuo huitoopi ilimaa. Aineki mie huitosi ku ei palloa näkysi missää.

Pittäis laila kieltää tommonen riahumine. Olis turuvallisempaa ku nuo vaa huruuttelis sitä palloasa. Hurrutihurruti vaa pitikin pöyrän pinitaa. Tai laattiala, mut mie oon sitä miältä, että se ei olisinna kovi eregonoomista. Kävis piakkoi selekää jummaamaan. Sittehä sitä ei vasta näkisikkää ku salamoita ku se selekä aiheuttas semmottet kipunat. 

Muaria pittäis pyytää rapsuttelloon pinkiponkisankaria. Siittähän tuliiski vallan maiinio uruheiluhiaroja. Kattos ku o akalla voimmaa jolla mällätä. Kylä mulla tiätty o enemmä, mutta kylä se vaa passais semmottii hommii. Elä sine sielä mittää ny muari huutelo, että kananmunnii muistutteloopi nua pinkipalloset. Kylä se vaa o nii, että ne o muavia. Muari voi sannoo mite vaa siitä, että meitin kanaalanpito kannattais ku ruettais myymmään munankuaria pinkiponkijäräjestöille, mutta mine sano, että ei. Muari voi itte pelata pinkiponkia kanoojen kanssa. Mie voi olla tuamarina. Kylä ne kanat aina muarin hakkais.

Senaatintori Kauppatori akseli kuvin osa 2

Aamun ensimmäinen asiakas.

Aamun toinen asiakas...

Aamu-unosilla.

Äiti vahtii.

Roskapaatti.

Senaatintori Kauppatori akseli kuvin osa 1

Tuomiokirkko...

...minikoossa monistettuna.

Hullun hatuntekijän talo.

Kuvia Kaitalammelta

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Jos minä saisin vetää ohjelmaa, jossa tuunataan vanhasta matosta pipo, lautapelistä kirjan kannet ja kruunukorkeista piikkimatto, sanonta: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä', saisi uuden merkityksen. Leikkaisin takuulla liian pienen palan keskeltä mattoa. Huomatessani virheeni materiaalia ei olisi käytettävissä enää normaali kokoisen pipon tarpeiksi, joten tyytyisin ompelemaan hattua kutistetuille voodoopäille. Mitä luultavammin surauttaisin koneella sormeeni, jolloin pipo saisi uuden värityksen. Säästäisipä yhden työvaiheen.

Kirjan kansia superliimalla liimaillessani unohtaisin lyhyen kuivumisajan, nojaisin poskeeni ja kohta minulla olisi kaunis elävä taideteos ikimietteliäästä naisesta. Koska kuvaukset tapahtuisivat ulkona, tuuli kaataisi liimapönikän pöydälle. Syöksyisin pelastamaan tekelettäni ja hiukseni tarttuisivat kiinni pöydän pintaan. Saisi kuvausryhmä tulla irrottamaan minut pöydän syleilystä saksilla. Lopun ohjelman ajan stailisti yrittäisi pelastaa harakanpesätukastani edustuskelpoista.

Piikkimaton askarteleminen olisi suorastaan katastrofi. Kuvausryhmän pitäisi leikata kaikki kiroilukohdat pois ohjelmasta, jolloin jäljelle jäisi ainoastaan viisi sekuntia lapsiperhekelpoista materiaalia. Heittelisin tuskastuneena kruunukorkkeja päin kuvaajaa ja lopuksi marssisin pois paikalta lepuuttamaan hermojani oikean piikkimaton päälle. Tätä ohjelmaa katsottuaan ei onnistuneen projektin äärellä voisi todeta mitään muuta, kuin: 'Ei mennyt niin kuin Strömsössä'.

Vanhakaupunki kuvina

Joku on unohtanut pelastusrenkaan hylätessään lauttansa.

Päätään pidempi.