Kerran Hemppis rynnisti kotiin innosta soikeana. Normaalistihan se on pyöreä kuin rantapallo, mutta nyt Hemppis oli niin täynnä intoa, että oli suorastaan soikea. Se mennä häselsi ympäriinsä, sovitti ylleen kukkasia, kietaisi pitsipöytäliinan tutuksi, ja ahtoi mukaan kokonaisuuteen vielä kruununkin. Katselin sen menoa hetken hymynkare huulilla. Sitten maltoin ottaa sitä hännästä kiinni ja tiedustella: 'Miksi sinä koristelet itsesi kuin prinsessan?'. 'Esitämme balettikoulun kevätjuhlassa otteen Mendelssohnin Kesäyön unelmasta. Alkusoiton, jossa keijut jahtaavat siilejä, käärmeitä ja mehiläisiä! Minut on valittu tärkeään rooliin. Saan varmaan olla Titania'.
Tästä ilmoituksesta alkoi armoton lattioiden kuluttaminen, kun Hemppis harjoitteli pliéta, grand jetéa ja reverencea peilin edessä. Alakerran naapuri kävi välillä tiedustelemassa, oliko asfaltointi jo ohitse vai vieläkö ajattelimme uudistaa kotimme pintoja. Kevätjuhlan lähestyessä Hemppis muuttui hiljaisemmaksi. Kerran tullessaan harjoituksista kotiin se viskasi tossunsa nurkkaan ja ryömi sängyn alle mököttämään. Möngersin sen jäljessä, tökkäsin kylkeen ja odotin. Ystäväni huokaisi syvään ja tirautti kyyneleen. Sitten se sai kakistettua mistä balettitossu puristaa: 'Luulin saavani jonkun hienon ja tärkeän roolin, mutta ei. En saa olla Titania. En saa edes olla keiju, joka jahtaa öttiäisiä. Olen mehiläinen. Haluan kruunun ja siivet, mutta mehiläisillä ei ole kruunua vaan tuntosarvet'.
Minua säälitti ystäväni surullisuus. Sitten keksin: 'Laitetaan sinulle tuntosarvien päähän jalokivet'. Hemppis nyyhkäisi, niisti kuononsa lakanan kulmaan ja meni penkomaan askartelulaatikkoa. Liimasimme samana iltana toiseen tuntosarveen safiirin ja toiseen smaragdin. Rubiinista Hemppis teki itselleen kuonokorun.
Balettikoulun kevätnäytöksen aattona Hemppis ei ollut pysyä tossuissaan. Se pyöri hermostuneesti paikallaan. Jätin ystäväni venyttelemään lavan taakse ja suuntasin varaamaan katsomosta hyvän paikan. Edessäni istui pieni majava syli täynnä herkkuja. Valot pimenivät ja ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille. Hemppis liihotteli sujuvasti keijukaisia karkuun. Yhtäkkiä yleisöstä kuului järkyttävä pamaus. Majava oli puhaltanut karkkipussin täyteen ilmaa ja rikkonut sen kesken näytöksen. Tanssijat hämmentyivät ja kaikista eniten Hemppis. Se sekosi askelissaan, kaatui ja lähti vyörymään kohti keijuja. Ne kaatuivat kuin keilat. Hemppis rymisi alas lavalta suoraan orkesterinjohtajan syliin. Selvitessään hämmennyksestä, se muiskautti suuren suukon kapellimestarin kaljuun otsaan, kipusi takaisin lavalle ja esitys jatkui siitä mihin oli jäänyt. Yleisö luuli kaiken tämän kuuluvan osaksi näytöstä. Lopussa Hemppis pyydettiin eteen kumartamaan ja katsojat heittivät sille paljon kukkia suurenmoisesta soolosta. Hämmentyneenä se imeskeli tuntosarviansa, mutta heilutti kuitenkin häntäänsä tyytyväisenä. Olihan se kaikesta huolimatta illan tähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti