Hemppis liikennesääntöviidakossa

'Pyörä ajoi ylitseni!', huusi Hemppis saavuttuaan kotiin. 'Miten se on mahdollista?', kysyin huolestuneena. Pyyhin rätillä renkaan jälkiä sen päästä samalla, kun Hemppis selitti olleensa rähmällään tien sivussa tutkimassa kukkasia, kun pyörä ajoi sen päältä. 'Olen niin vihreä etten puskasta erotu', Hemppis totesi. 'Enkä näköjään tiestäkään', se jatkoi sylkiessään pikkukiviä suustansa. Selitin krokotiiliystävälleni, että sen olisi aika opetella liikennesäännöt. Viemäreissä oli sen mukaan vain yksi sääntö: Lillu virran mukana ja jos et jaksa, älä lillu.

Niinpä Hemppis ryhtyi etsimään ohjeita turvallisempaan liikkumiseen. Pian se tuli kertomaan minulle oppimaansa: 'Autot ajavat vasemmalla puolella, joten ensin on katsottava oikealle, sitten vasemmalle ja vielä varmuudeksi oikealle, jotta on turvallista ylittää tie'. Kuuntelin pullevan krokotiilin selostusta yrittäen hahmottaa suuntia. Sitten hoksasin: 'Sinä olet opetellut Lontoon liikennesääntöjä. Siellä autot ajavat toisella puolella katua kuin täällä'.

Hemppis mutristi suutaan ja otti hyllystä toisen kirjan. Hetken aikaa sitä selattuaan se jatkoi selontekoaan: 'Aina pitää muistaa katsoa ylös ja sitten alas, jotta mitään ei pääse iskeytymään päähän tai teline ei petä jalkojen alta...'. Nappasin teoksen Hemppiksen tassuista ja tavasin: 'Rakennustyömaan käsikirja, ohjeita luupäille. Mitä liikennesääntöjä nämä muka ovat?'. 'Luupäiden', tuhahti Hemppis.

Edellisestä hieman turhautuneena pyöreä ystäväni ahtasi itsensä kirjojen väliin ja avasi seuraavan teoksen lukien minulle ääneen: 'Tärkeää on seurata näitä äänimerkkejä: kimeä siritys, kirskunta ja napsuttelu. Näistä tunnistaa onko kyseessä naaras- vai uroslintu'. 'Heetkinen. Annapa se teos tänne. Lintu-krokotiili-lintu sanakirja. Nyt riittää tämä teorian opiskeleminen. Me lähdemme ulos opettelemaan liikennesääntöjä', hihkaisin.

Ensimmäisessä kadunkulmassa Hemppis oli vyöryä auton alle. Kuljettaja sai juuri ja juuri pysäytettyä koslansa, ennen kuin Hemppis olisi muotoillut sen pohjan uudelleen. Juoksin ystäväni perään, tartuin sitä tassusta ja opastin: 'Vaikka kuperkeikkojen tekeminen onkin kivaa, niin risteyksissä katso eteesi, ettet vahingossa ruttaa ohi ajavia autoja. Punaisen valon nähdessäsi pitää pysähtyä'. 'Ai, eikö se tarkoitakaan sitä, että saa mennä lujempaa?', ihmetteli Hemppis. Keskellä katua Hemppis yhtäkkiä löi tassut lujasti maahan ja kieltäytyi liikkumasta. Vedin sitä perässäni, kunnes Hemppis alkoi kiljumaan: 'Punainen valo! Ei saa liikkua!'. Katselin epätietoisena ympärilleni, kunnes huomasin punaisen liikennevalon monen kymmenen metrin päässä. Selitin ystävälleni, että sääntö pätee ainoastaan silloin, kun on aikomassa ylittää tien.

Takaisin pihalle tullessamme Hemppis muisti jo kävellä kadun oikeaa puolta, eikä enää pyörinyt siksakkia laidalta toiselle. Sitten se hoksasi maahan maalattuja valkoisia viivoja. 'Nämäkö ovat nyt niitä suojatien merkkejä?', se kysyi. 'Ne ovat parkkiruutuja', totesin. Autot parkkeeraavat niihin. Hemppis pohti hetken, alkoi piippaamaan kovaäänisesti ja peruutti itsensä yhteen ruuduista. 'Näin roska-autokin tekee ajaessaan takaperin. Linnuksi tämä ääni tarkoittaa: Kungfumato kaakossa'. 'Kungfuillaanpa jo kotiin', sanoin. Niin päivä liikennesääntöviidakossa päättyi kahden olion kummallisiin hyppelyihin portaissa.