Kirppupäivä

Olin tänään myymässä Valtterin kirpulla vaatteita ja jotain, joita voisi ennemminkin kutsua lumpuiksi. Heräsin muutaman yöllä nukutun tunnin jälkeen, tein eväät ja rahtasin myytävät autoon. Paikalle päästyäni huomasin joutuvani kilpailemaan elintilasta, sillä kaikki muut vaikuttivat tulleen paikalle jo seitsemältä. Rahdattuani tavaroitani kuin hikinen kameli sain sujautettua auton parkkipaikan viimeiseen vapaana olevaan plänttiin.

Myyntipöydälle tullessani vastassani oli yksi innokas ostaja, joka olisi mielellään sukeltanut pusseihini ja tonkinut niitä kuin mangusti. Päätin lievässä paniikissa jemmata kaiken pöydän taakse ja järjestellä vaatteet rauhassa paikoilleen. Tämä osoittautui kohtuu haasteelliseksi tehtäväksi, sillä myllääjiä oli paikalla jo kahdeksalta, vaikka tori aukeaa yhdeksältä. Tämä käy ilmi myös sarjan ensimmäisestä kuvasta, jonka napsaisin heti paikalle saavuttuani.

Alkuperäinen suunnitelmani oli järjestää vaatteet hintaluokittain, mutta totesin nopeasti vuoritekniikan huomattavasti toimivammaksi ratkaisuksi (kts. kaksi jälkimmäistä kuvaa). Onnekseni minua on siunattu hyvällä numeromuistilla, joten pystyin sanomaan asiakkaille samat lähtöhinnat. ;)

Naapuripöydällä emännöivät kaksi ihastuttavaa rouvaa. Tulimme hyvin juttuun, joten tarjoilin heille suolapähkinöitä ja Pezejä. Vastalahjaksi sain hedelmiä ja ihastuttavan melamiinisen riisikauhan. Juuri sellaisen, jota riisikeittimeni on toivonut joululahjaksi.

Puolilta päivin seuraani liittyi ystäväni, jonka ensimmäisiä kommentteja oli: 'Minulla on kaapissa vaatteita yhtä paljon kuin sinulla pöydällä.' Näkisipä hän kaappini. Iltapäivällä myyjäkanta harveni. Ihmiset pakkailivat jämiään ja moni oli nostanut kytkintä jo kahdelta. Itse poistuin paikalta kolmelta, jolloin tori suljetaan. Tämä vaatehamsteri oli tyytyväinen päästessään eroon 2/3 paikalle tuomistaan vaatteista. Kaiken kaikkiaan päivän saldoksi jäi hyvä mieli, vähän voittoa ja jomottava alaselkä.