Hemppis piknikillä

Eräänä kauniina kesäisenä päivänä Hemppis pyöri sisällä. Se vyöryi pitkin seinänvierustoja törmäillen huonekaluihin ja jalkoihini. En saanut hetkenkään rauhaa sen kitinältä, joten tuhahdin hermostuneesti: 'Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, mene ulos piknikille!'. Hemppis tuijotti  minua ja rymisteli keittiöön. Se lastasi syliinsä kasan tyhjiä tonnikalapurkkeja ja oli suuntaamassa ovelle, kun sain sen kiinni kori kädessäni. 'Mitä sinä noilla?', kysyin. 'Syön ne', vastasi Hemppis. 'Mitä jos pitäisitkin oikein hienostuneen piknikin ja joisit mehua posliinikupista?', ehdotin. 'Miksi minä haluaisin raahata pottani ulos ja juoda siitä mehua?', ihmetteli Hemppis. Kävelin hihittäen keittiöön ja näytin Hemppikselle mukia, jonka nähdessään se punastui.

Pakkasimme yhdessä korin täyteen herkkuja, joka tassuissaan Hemppis suuntasi ulos. Se asetteli liinan puiden katveeseen, levitti eväänsä ja oli aikeissa haukata leivästään, kun ylhäältä kuului: 'Banzai!'. Samassa hetkessä ympäröivistä puista laskeutui iso kasa oravia. Ne lähestyivät Hemppistä joka suunnalta piirittäen niin eväskorin kuin pullevan krokotiilinkin. Yksi oravista pörhisti häntäänsä uhkaavasti samalla puhuen matalalla äänellä: 'Me takavarikoimme tämän korin sisältöineen'. Toivuttuaan hämmennyksestään Hemppis vastasi: 'Taidatte olla aika nälkäisiä oravia. Jos jätätte korin minulle, voin tuoda teille huomenna siinä lisää ruokaa'. Oravat katsoivat toisiaan, nyökkäsivät ja katosivat paikalta kaikki eväät mukanaan.

Seuraavana päivänä Hemppis täytti korinsa, lyllersi ulos ja jäi odottamaan oravia. Eipä aikaakaan kun puusta kuului jälleen: 'Banzai!'. Hemppis koreineen oli jälleen oravien saartama. Ne tyhjensivät kaiken viimeistä muffinsin murua myöden ja Hemppis jäi katsomaan huiskuhäntien perään niiden vilistäessä takaisin pesiinsä. Ollessaan viikkaamassa liinaa, Hemppis näki silmäkulmastaan pienen oravan lähestyvän sitä varovasti. 'Anteeksi suuri krokotiili...', vikisi orava. 'Me emme ole pahoja oravia, olemme vain nälkäisiä. Meillä on se ongelma, että unohdimme minne olemme jemmanneet kaiken ruokamme. Näimme sinut herkkujesi kanssa ja ajattelimme josko olisit jakanut osan kanssamme. Tilanne vain riistäytyi hieman tassusta, kun olimme juuri leikkimässä sissikapinallisia...'. Hemppis katseli vapisevaa oravaa, tömisteli sen luokse ja halasi sitä. 'Tulkaa huomenna uudelleen, minulla on teille yllätys. Mutta saatte unohtaa sen 'banzain' hokemisen ja tulla istumaan ja syömään kanssani liinalle'.

Kolmantena päivänä Hemppis oli ahtanut koriinsa niin paljon ruokaa, että omenoita vieri pitkin rappukäytävää sen vilistäessä ulos. Jälleen Hemppis levitti liinan ruohikolle ja jäi odottamaan oravia. Pian yhden puun takaa ilmestyi näkyviin korvat. Toisen puun lehdet rapisivat ja pensaissa kävi liike. Äkkiä Hemppis oli oravien ympäröimänä ja häntäänsä pörhistellyt orava seisoi pää painuksissa Hemppiksen edessä. 'Anna anteeksi', se sanoi. Muut oravat yhtyivät pyyntöön. Hemppis virnisti koko suuren hammaskalustonsa leveydeltä ja totesi: 'Saatte anteeksi. Tulkaa tänne liinalle istumaan'. Kun kaikki olivat asettautuneet mukavasti, Hemppis kaivoi korista esille suuren täytekakun ja jakoi jokaiselle lusikan. Kaikki alkoivat syömään kakkua innolla. Viimeisenkin murun kadotessa oravien vatsaan, Hemppis nuoleskeli huuliltaan kerman rippeitä ja murahti onnellisena: 'Olen saanut paljon uusia ystäviä tänään. Olen niin iloinen'. Huiskuhännät hyppivät riemusta Hemppiksen kuonolla ja vatsalla. Hemppis lupasi oraville myös auttavansa niitä ruokakätkön etsinnässä ja uusien ruokien tallettamisessa. Nimittäin avatessani kenkälaatikon, se oli täynnä pähkinöitä.