Pupulasta

Minulla on rohkea pupu nimeltään Noki. Sen pieneen aivokoppaan ei mahdu käsitettä saaliseläin, eikä sen päästä löydy nappulaa jossa lukee: 'Turbovauhti vaaran uhatessa'. Loikitin pupusta valjaissa eräänä kauniina päivänä, kun ulos pöllähti kolme koiraa. Kaikkien tajunnan täytti hetkessä vainu kanipaistista ja haukunta kerrottuna kuolan määrällä ylitti niiden tahdon kuunella ei-komentoja. Töpöhäntä tuijotti touhua hetken ja teki loogisen johtopäätelmän: niiden täytyy pitää minusta, koska ovat noin innoissaan näkemisestäni. Niinpä Noki yritti suunnata suoraa päätä uusia kavereitaan kohti, mutta hihna loppui kesken. Saattoipa omistajan harkintakyvylläkin olla jotain tekemistä tutustumismatkan keskeytykseen.

Töpöhäntäni omaa pitkät piuhat, kaikkiruokaisen maun (mitä kalliimpi johto, sen varmemmin siinä on hampaanjäljet) ja itsepäisen, mutta kiltin luonteen. Tästä kertoo se, ettei ötökkäni luovuta jos haluaa laajentaa reviiriänsä jonnekin. Kerran seurasin kun Noki yritti käyttää itseään muurinmurtajana. Vauhdilla suoraan päin ovea, jonka taakse oli pakko päästä kurkistamaan. Lieneekö liian monta pääosumaa täyspuuhun osasyynä ajatuksen hitauteen... Toinen pupuni Hilla osaa vetää oven auki hampaillaan tai pyytää minua apuun, koska ei yletä kahvaan. Luulen näkeväni vielä päivän, jolloin yllätän sen jääkaapilta kaivamasta ruokaa itselleen.