Kiehtovat kirpputorit

Oi tätä riemun päivää, kun sai herätä aikaisin ja jatkaa torkuttelua sohvalla. Puput olivat huomionkipeällä tuulella, sillä niiden harrastuksena oli nakerrella ja nyppiä kirjoja hyllystä silmän välttäessä. Saadessani itseni julkikuntoon, suuntasin suoraan Valtterille. Saaliiksi sain silkkisen topin, huivin, korvikset, viuhkan (helteet tulevat...) ja hiuskoristeen. Siitä pyyhälsin Uffille, josta mukaani tarttui kasa farkkuja ja pari toppia. Edellisten takia lähdin kartoittamaan kirppujen tarjontaa, jälkimmäiset vaatteet olivat lähinnä bonuksia.

Olen miettinyt mikä kirpputoreissa minua oikein kiehtoo. Se voi olla opittua, sillä lapsena osa vaatteistani hankittiin käytettyinä. Kiersin välillä itsekin ulkokirppiksiä tingaten leluista myyjien kanssa. Toisaalta työhistoriani kirpputorilla vaikuttaa asiaan, koska tiedän kuinka laadukasta vaatetta ja käyttötavaraa sieltä saa. Se on myös vaikuttanut kykyyni tehdä nopeita huomioita vaatteiden kunnosta, koosta ja materiaaleista. Kolmanneksi on löytämisen riemu. Koskaan ei tiedä mitä aarteita osuu kohdalle. Saatan hankkia jotain vain, koska se näyttää kivalta, on hassu tai puhutteleva. Uuden vaatteen hinnalla saa monesti pinon käytettyjä. Joissakin saattaa jopa vielä killua kaupan hintalappu.

Oman kaappini sisältö koostuu 80-90 prosenttisesti käytetyistä vaatteista ja loput on ostettu uutena. Tämä mahdollistaa nopean kierron ilman tuskallista rahaa polttopuiksi-ajatuksia, kun kalliit vetimet eivät sujahdakaan ylle. Nykyään kiinnitän enemmän huomiota vaatteen käyttöikään: kauan aion sitä käyttää, sopiiko vaate tyyliini ja onko kaapissani jo samantapainen. Tietenkin yksi syy miksi ostan vaatteeni kirpputorilta on vaihtelunhalu ja tyylikokeilut. Jos jokin vaate kyllästyttää yhden käyttökerran jälkeen, menetetty summa on pienempi kuin vastaavan uutena hankitun.

Kirpputorien kiertäminen on niin mukavaa. Voisin kutsua sitä jopa harrastukseksi. On rentouttavaa penkoa vaatekasoja kuin mangusti tai bongata rekistä 'se täydellinen mekko'.