Hemppis

Tapasin Hemppiksen ensimmäistä kertaa kotonani. Huomasin postiluukusta tungetun muovipussin, jonka päällä oli leima ja teksti: Ei ennempää potimerkkejä kuonoonni. Avatessani nyyttiä jännityksen vallassa sieltä paljastui ensin valtavan kokoinen peppu. Pyöritin ja pyöritin pehmeää otusta, joka tuntui olevan yhtä isoa selkää. Lopulta löysin pienet silmät, jotka tuijottivat minua tarkkaavaisesti. 'Hei?', totesin. 'Grauuungh, minä olen Hemppis', kuului vastaus. 'Olen kotoisin Tukholman viemäreistä, mutta päädyin tänne, koska Ragströmin setä veti vessan turhan voimakkaasti. Hukkasin matkalla toisen puputossuni'.

Aluksi en tiennyt minne uuden vieraani sijoittaisin, joten ehdotin, että se voisi halutessaan nukkua sängyn alla. Sillä oli tullut matkalla nälkä ja koska käsitykseni krokotiilien syömätavoista oli olematon, tarjosin sille sardiineja. Hemppis irvisti annokseen päin ja tiedusteli olisiko lähistöllä roskista. Hän kun oli tottunut syömään kaikkea mitä viemäreissä lilluu, paitsi sardiineja. Niille hän on allerginen. Näytin tien roska-astialle, jonne Hemppis sukelsi oikopäätä mutustelemaan vanhoja paputölkkejä.

Lounaan jälkeen suuntasimme kävelylenkille. Halusin esitellä uudelle ystävälleni asuinaluetta, jotta hän voisi tarvittaessa pistäytyä kaupassa hakemassa maitoa sen loputtua. Matkalla näimme sinivuokkoja.

Kesken kukkien ihailemisen Hemppis höristi korviaan. Hetkinen, miten se voisi tehdä niin, koska sen korvat sijaitsevat pään sisäpuolella. Joka tapauksessa uusi ystäväni lähti pyörimään ääntä kohden. Jokin vikisi ja itki. Huomasin ulinan tulevan kaatuneesta puusta. Hemppis ei aikaillut, vaan könysi puun vierelle ja kysyi: 'Mikä sinun on?'. 'Minut on kaadettu ja juureni ovat katkenneet. Itken kauniita juuriani', vastasi puu. Hemppis ei aikaillut, vaan kiipesi halaamaan puuta. Valitettavasti sen käpälät ovat niin lyhyet, etteivät ne ylettäneet puun ympärille. Pulleva ystäväni oli kuitenkin tilanteen tasalla ja urisi puulle rauhoittavasti. Eikä aikaakaan, kun kummatkin jo nauroivat jollekin vitsille. Sain suorastaan vaatia Hemppistä jatkamaan matkaa. Valitettavasti meillä ei ollut kärryä matkassa, jotta olisimme voineet ottaa puuystävämme mukaan. Hemppis olisi halunnut lukea sen kanssa sarjakuvia peiton alla.

Matkan varrella kävimme myös leikkipuistossa. Hemppis mietti, josko puu olisi kierimällä päässyt sen kanssa hiekkalaatikolle, mutta totesi lopulta, ettei liukumäkeen juuttunut puu olisi kovin mukava näky. Muutaman hiekkakakun jälkeen Hemppis rynnisti keinuille, mutta antamani vauhti hieman pelotti sitä. Ankkakiikku oli Hemppiksen suurin suosikki. Siinä me keikuimme niin kauan, että aloin jo voimaan pahoin. Lähdimme suoraan takaisin kotiin. Yritin liikkua pyörimällä kuten Hemppis, mutta totesin ettei asfaltti aivan sovellu kuperkeikkojen tekemiseen.

Illalla paistoimme vohveleita ja söimme niitä kinuskin ja vadelmien kera. Masu pullollaan Hemppis ryömi sänkyni alle, mutta en voinut nukkua, koska patja meni mutkalle. Niinpä otin Hemppiksen kainalooni ja siitä lähtien olemme nukkuneet vieretysten.