Hemppis ja meriradiot

'Mikä tämä on?', kysyi Hemppis minulta kesken kirjahyllyn siivoamisen. Hemppiksen kuonoon oli takertunut muutama villakoira, kun se marssi luokseni kasa simpukoita sylissään. 'Ne ovat merenalaisia radioita', vastasin. 'Laittaessasi korvan kiinni tuollaiseen, voit kuulla sieltä aaltojen kohinan'. Hemppis pyöritteli simpukkaa hetken tassuissaan, otti sitten toisen laittaen sen korvalleen ja totesi: 'Täällä soi Lambada!'. Sitten se vaihtoi toiseen simpukkaan ja jatkoi häntä väpättäen: 'Ja täällä Krokotiili rock. Merenalaisilla radiokanavilla on monipuoliset soittolistat'.

Hemppis piti simpukkaa tassuissaaan ja alkoi pyörimään hurjasti. Juuri kuuraamalleni lattialle ilmestyi krokotiilin käpälän- ja kuononjälkiä, kun se kumarteli musiikin tahdissa matushkoille pyytäen niitä valssaamaan kanssaan. Hemppiksen pokatessa minulle otin pullevaa ystävääni tassuista ja lennätin sitä ilman halki ympäri olohuonetta. Kesken vauhdin Hemppis päästi irti. Kuului kolinaa, kun pyöreä krokotiili iskeytyi kattolamppuun ja tippui siitä sankoon mojovan läiskähdyksen saattelemana. Hetken aikaa ympärilleen katseltuaan Hemppis ryhtyi laulamaan: 'Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä, pien ankanpoikanen lumpeenlehden eessä...'. Nostin laulavan krokotiilin ämpäristä kuivaten sen pyyhkeeseen.

Häntä vielä vettä valuen Hemppis kasasi simpukat taas syliinsä ja suuntasi parvekkeelle. Se asetteli meriradiot riviin kukkapenkkiin ja katseli työnsä tuloksia myhäillen: 'Nyt kukkaset ja linnut saavat myöskin kuunnella musiikkia. Ruusu toivoi erityisesti reggaeta ja ehkäpä oravatkin tykkäävät, jos ne kuulevat klassisia pianokonserttoja'.

Peitellessäni Hemppistä illalla nukkumaan, se valitsi mukaansa pienen simpukan. 'Tänään sinun ei tarvise laulaa minulle tuutulaulua', se huokaisi ennen nukahtamistaan. Painoin korvani kiinni simpukkaan, ja mitä sieltä kuuluikaan: Tukholman viemäriverkoston kohinaa.